Hyvää Uutta Vuotta

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Toivotaan että tuleva vuosi olisi parempi kuin tämä kulunut, tässä vuodessa ei ole näin jälkikäteen ajateltuna ollut paljoa kehuttavaa ainakaan omalla kohdallani. Tämän illan vietämme rauhallisesti kotona vieraiden kera. Vieraat toivat mukanaan muutaman raketin, jotka ilmeisesti täytyy sitten paukutella illan tullen, itse en antanut lupaa ostaa moisia luonnonsaastuttajia meidän talouteen. Lomaa jäljellä onneksi vielä reilun viikon verran ennen kuin ankea arki koittaa.

Uusia kuulumisia siis ensi vuonna...

Jouluna

Nyt on sitten pahin joulutouhotus ohi, pukki on käynyt ja lahjojakin on jo kokeiltu. Tänä vuonna pukki toikin meille maltillisesti lahjoja, tytöt saivat pelejä ja erityisesti Johanna kaikkea Metallicaan liittyvää tavaraa. Mitään turhaa krääsää ei tullut, kaikki oli tuiki tarpeellista tavaraa. Tässä piparkakkutalo, jonka tytöt tekivät jo ennen joulua, autoin ainoastaan kasausvaiheessa, muuten tekivät tämän talon aivan kahdestaan ja kaiken lisäksi tappelematta.

Sitten Inkan koristelema joulukuusi, jonka meidän pieni vieras jo kertaalleen melkein jouluaattona kaatoi. Kova hinku oli Eevillä myös järjestellä koristeita paremmin, oli vain tyhmiä ihmisiä paikalla, jotka estivät moisia puuhia.


Sitten oli aaton odotetuin hetki kun joulupukki saapui lahjoineen. Meidän tytöt uskalsivat mennä näin lähelle pukkia, pieni vieras katseli tätä outoa ilmestystä turvallisesti äidin sylistä.



Leevi sai myös muutaman paketin pukilta. Innoissaan kantoi pakettia suussaan ja sitten tietysti haisteli myös uutta pehmolelua kun sai apua paketin avaamiseen.

Tallinnassa

No nyt on sitten Tallinnan reissu heitetty, onneksi. Sen verran pitkä on matka, että ei enää loppumatkasta jaksanut naurattaa tuo linja-autossa istuminen. Menomatka etelän suuntaan meni suhteellisen nopsasti, osin torkkuen. Laivamatka kesti onneksi vain kaksi tuntia ja lääkityksen ollessa kohdillaan en tuntenut minkäänlaista pahoinvointia, vaikka laiva jonkin verran keinuikin. Tallinna oli kaunis jouluinen kaupunki erityisesti vanhassa kaupungissa, jossa oli komea joulutori Raatihuoneen torilla, kaupat olivat jouluasussaan. Tässä kuva joulutorin mainonnasta vanhan kaupungin portilta.

Ja sitten itse torilta kuvattu suuri joulukuusi. Kuusen ympärille olivat torikauppiaat levittäneet kojunsa, joissa myytiin mm. monenlaisia käsitöitä ja hehkuviiniä. Tavaraa oli yllin kyllin, mukaan meille lähti ainoastaan pari kynttilää, niitä ei ole vielä ehditty kotona kokeilla.

Muuten kuvasaalis jäi onnettomaksi, otettiin muka hienoja kuvia vaikka mistä, mutta sitten kun siirsin kuvat koneelle, ne eivät näyttäneetkään enää ollenkaan hyville. Ei ole ainakaan minusta valokuvaajaksi, on se taas tullut todistettua. Muuten matka sujui ihan mallikkaasti, vaikka suurempia löytöjä ei tehtykään. Omaa kissapullokokoelmaani sain kartutettua kolmella uudella värillä, Johanna sai Metallica-pipon ja Inka muutaman mäyrisjutun. Isäntä toi itselleen olutta vain yhden laatikon, monelle muulle ei tahtonut yksi kärryllinen olutlaatikkoja riittää. Kyllä tuli linja-auton alaosa täyteen viinakaupassa käynnin jälkeen, sen verran ahneesti sieltä monet tuliaisia itselleen ostivat..

3. joulukuuta

Ei siis tunnu yhtään siltä että joulu olisi tulossa, vaikka eletäänkin näin joulunalusaikaa. Ei ole meillä vielä edes ulkona valoja, vaikka naapuruston paine niiden laittamiselle olisikin kova. Etenkin olohuoneesta avautuva näkymä on senkaltainen, että pitäisi viedä edes joku valonlähde ulos. Mutta kun ei millään saa aikaiseksi edes etsiä varastosta niitä valoja.. Onneksi sentään tuli pieni pakkanen, tuo vesisade ei paljoa mieltä hivellyt eikä tuonut mukanaan ainakaan yhtään enempää joulumieltä. Lahjat on ihan miettimisvaiheessa, kortit olen sentään ostanut, mutta ei puhettakaan että olisin jaksanut niitä kirjoitella. Viime syksynä askarreltiin kortit itse, nyt on jo tässä ihan riittävästi tekemistä.

Huomenna pitäisi aamusta lähteä Tallinnaan viikonlopuksi, ei jaksa vielä innostaa se reissu ollenkaan. Aamulla on lähtö ihan hyvissä ajoin ja pitäisi jaksaa pakatakin jotain mukaan, mutta ei ole vielä sellaista inspiraatiota iskenyt päälle. Lapset ja Leevi jäävätkin mummon ja papan luokse viettämään aikaa, huomenna on tytöillä vielä koulupäiväkin.

Sen verran sain aikaiseksi, että siirsin kamerasta kuvat koneelle. Nyt ei käsitöitäkään ole saanut aikaiseksi, mutta tässä kuvat viimeisimmistä. Tässä pari huovutettua patalappua, lankana siis Novitan Huopanen. Näitä tein kaksi kumpaakin väriä.


Sitten huovutetut korit, jotka oli tilaustyö mummolle Savonlinnaan. Liekö käytössä vai ei, meillä viikonloppuna huovutettiin ne valmiiksi. Kuva ennen ja jälkeen huovutuksen. Lanka sama kuin yllä. Pelotti kyllä kovasti lähteä niitä huovuttamaan, mutta yllätyin itse positiivisesti siitä miten hyvännäköiset niistä tuli sitten kuitenkin. Kaksi kerää meni lankaa aina yhteen koriin.


Sitten Inkan innostamana olen jo muutaman kerran käynyt työhuoneessa ompelukoneen ääressäkin istumassa. Inka itse on ommellut myös, minä olen ollut mörönsyöttinä virkkaamassa vieressä. Mutta tein sitten kuitenkin tuollaisen jumppapussin Inkalle, narut ovat kierrätystavaraa: pätkimäni maton ylijäämäkudetta (kävi muuten tosi hyvin tuohon tarkoitukseen). Nyt ostinkin viikonloppuna sellaista hämähäkinseittikangasta, siitä aion tehdä jumppapussin Johannalle. Etsinnässä on uusi verho tai ainakin verhoksi sopiva kangas tuulikaappiin, ei ole vaan vielä sopivaa sattunut silmään.



Ai niin, meinasi unohtua, sain tällaisen hienon tunnustuksen vesimiesneuloo-blogilta. Kiitokset siitä kovasti, en vain pysty sitä eteenpäin viemään, koska en oikein seuraa kauheasti muiden blogeja.




Säännöt :


1. Lisää tunnustus blogiisi ja julkaise säännöt.
2. Ilmoita palkinnon saajille heidän blogeissaan.
3. Palkinnon voi jakaa eteenpäin kymmenelle blogin pitäjälle.
4. Ilmoita blogissasi kenelle jaat tunnustuksen eteenpäin.

Sikatautia(ko)??

No täällä taas yllättäen sairastelen.. Ei kovin kauan aina kestä tuo minun terveenä pysyminen ennen kuin joku tauti kaataa sängyn tai sohvan pohjalle. Perjantaina kävin sentään sairaalassa kerrankin etten sinne joutunut jäämään. Kävin korvapolilla kontrollissa ja tällä kertaa sieltä ei mitään erityisen huonoja uutisia tullut, todettiin että mulla edelleen poskiontelon tulehdus ja sain siihen lääkekuurin. Korvat ovat parantuneet siinä määrin että enää ei putkituksilla uhkailtu, tammikuussa seuraava kontrolli jolloin myös keuhkokuva. Se vähän pelottaa jo etukäteen, mutta lääkäri sanoi niin mukavasti, että kannattaa nyt elää aivan tavallista elämää ja että vastaanotoilla sitten mietitään näitä sairauteen liittyviä asioita tarkemmin. Sain myös lähetteen hammaspuolelle kun suu ei kuulemma aukea tarpeeksi, lisäksi voivat miettiä saako mulle laitettua pari hammasta lisää niiden poistettujen tilalle. Ihmeen paljon kyselivät mun syömisistä, eivät vissiin meinanneet uskoa että mä pystyn syömään lähes normaalisti ja että painoa on jopa tullut pari kiloa lisääkin.

Niin tämä oli siis tilanne perjantaina iltapäivällä. Vielä viiden aikaan sovin kummitytön yökyläilyä seuraavalle päivälle ja kaikki näytti aivan hyvältä. Sitten joskus kuuden maissa mua alkoi paleltamaan aivan vietävästi ja kuumettahan se teki. Ei mulla kuumetta ollut kuin vajaat 38 astetta, mutta olon vei huonoksi siitä huolimatta. Kuumeilua kesti lauantai-iltaan saakka ja sitten alkoikon pahoinvointi ja oksentelu sunnuntaina heti aamusta ja sitä kesti sitten maanantaille iltapäivään saakka. Mietin jo tiputukseen hakeutumistakin, parin vuorokauden aikaan nesteitä ei mennyt kuin alle puoli litraa yhteensä, syömistä ei ollenkaan. Sitkeästi kuitenkin kestin kotona, vaikka lapsetkin alkoivat jo vihjailla että äiti vois lähteä apua hakemaan. Mulla vaan sen verran tuo sairaala kangertelee vastaan etten ole sinne mitenkään halukas ihan pienessä hädässä menemään. Nyt on siis tiistai ja tänään en ole oksennellut, mutta kärsinyt sitten siitä edestä huimauksesta, joka on melkein inhottavampaa kuin oksentelu! Toivotaan että tämä on ohimenevää ja että huomenna jo pääsisin takaisin töihin, on inhottavaa olla sieltä pois yhtään enempää kuin on pakko. On taas sohvan muhkurat tulleet tutuiksi, sen verran on tullut siinä maattua. Muut meidän perheestä onneksi eivät ole sen pahemmin sairastaneet, Johannalla oli kuumetta torstai-iltana, mutta se meni sillä ohi. Jarilla taas oli loppuviikosta outo olo, joka sitten myös meni onneksi ohitse. Ei voi tietää onko tämä sikaa vai ei, eikä tuolla taida erityisemmin olla väliäkään, kunhan vain menisi äkkiä ohitse.

Kotiteollisuus

Viikonloppu meni tällä kertaa vähän eri meiningillä kuin aikaisemmin. Jo torstaina lähdimme tyttöjen kanssa kohti Savonlinnaa, missä klo 20 oli KT:n keikka Savonlinnasalissa. Harmitti ihan älyttömästi kun kuulin että Hynynen olisi kirjakaupassa klo 17 jakamassa nimmareita ja myymässä uutta kirjaansa. Onneksi on mummo joka tuli hätiin ja lupasi käydä mulle sen nimmarin hakemassa. Oli mummoa kuulemma hävettänyt olla teinien joukossa hakemassa nimmaria Hynyseltä, mutta onnistuneesti reissu meni, kuten seuraavasta kuvasta voi päätellä. Vielä kerran kiitokset mummolle tästä uhrautumisesta, itse olisin kyllä mielelläni siellä käynyt, mutta ei aikataulut antaneet periksi. Ja kirjankin luin jo tuossa ohimennen, aivan kuten Arska totesi, ei tekstiä kirjassa loppujen lopuksi kovinkaan paljoa sitten ollut.

Keikalla sitten oltiin Johannan kanssa ja pääsin osalliseksi tästä teinien seassa olemisesta. Oltiin Jossun kanssa ihan edessä seisoskelemassa, iso osa porukkaa meni istumaan taaemmaksi penkeille. Tästä Hynynen muisti useaan kertaan kyllä mainita. Niin siinä edessä ei varmaan ollut muita täysi-ikäisiä minun lisäkseni, ainakin siltä se näytti. Outo kokemus keikasta kaiken kaikkiaan ja päätinkin että seuraavan kerran menen katsomaan KT:n keikkaa sellaiseen paikkaan, missä on enemmän aikuisia ihmisiä paikalla. Suomeksi sanottuna siis johonkin baariin tai festareille. Täytynee varmaan sitten ruveta etsimään seuraavaa paikkaa jo valmiiksi.. Tässä muutama kuva keikalta, valitan huonoa laatua, ei ole kuvaajat kovin ammattitaitoisia eikä kamerakaan ole mitenkään erikoinen. Tältä näytti lava ennen keikan alkua.


Tässä Hynysen keikkailmettä.


Ja tässä basisti Hongiston lavakarismaa. Täytyy sanoa että ensimmäistä kertaa ihan livenä nähtynä Hongiston lavameininki upposi minuun ihan kympillä, loistavaa esiintymistä.

Vielä ei meillä ole onneksi sikainfluenssa ole jyllännyt,vaikka jo koulussa sitä kuuluu olevan. Itse sain rokotuksen reilu viikko sitten ja täytyy sanoa että tulin tosi kipeäksi rokotuksesta. Käsi kipeytyi tosi paljon ja illasta tuli kuumetta, lihaksiin ja päähän koski aivan mahdottomasti. Tätä kesti sen yhden illan ajan, mutta aamulla oli jo ihan tavis olo. Seuraavana päivänä vielä oli outoa huimausta, mutta sen jälkeen ei ole enää ollut mitään ihmeellisyyksiä. Pitää muistaa sitten kun lapsille rokotukset annetaan, etten ainakaan vähättelisi lasten kipuiluja. Kovasti kotona lasten kanssa on keskusteltu tästä rokoteasiasta, etenkin Johanna piikkikammoisena olisi mielellään halunnut sen välttää, mutta on onneksi nyt tyytynyt kohtaloonsa ja on menossa rokotettavaksi siinä vaiheessa kun ne täällä annetaan.

Omalla sairastamisrintamalla on ollut nyt onneksi suht. tasaista, mitä nyt jatkuvaa poskionteloiden kanssa taistelua. Siihen on vaan niin tottunut ettei enää edes erikseen sitä jaksa ajatella. Korvat ovat onneksi lumpsaneet suhteellisen vähän, elän toivossa ettei putkia korviini laitettaisi. Enemmän pelkään että näille onteloille aletaan tekemään jotain. Ensi perjantaina on seuraava aika, silloinhan taas ollaan sen verran viisaampia siinä asiassa.

Neulomuslinjalla olen ollut ihan työteliäs, ainoastaan olen ollut laiska mitään kuvaamaan ja toisaalta ei noita taviksia jaksa aina esitelläkään. Tosin on mulla kuva tästä Johannan uudesta tyynystä, johon langat tilasin netin kautta yksityishenkilöltä ja olin tosi tyytyväinen.


Nyt on tuloillaan yksi joululahjajuttu, mummolle lupasin virkata huovutettavat korit uusimmasta Novitasta, kummitytölle tein lapaset ja Inkalle lupasin tehdä pipon. Lisäksi noita tyynyjä on kaksi tulossa vielä lisää, kummallekin tytölle toinen. On siis projektia tällä hetkellä monenmoista, aikaa vain saisi olla enemmän tuohon neulomiseen.

Eka työpäivä

Tänään sitten palasin takaisin työelämään pitkän tauon jälkeen. Aamusta oli hieman epätodellinen olo, mutta hyvin pian tuntui siltä kuin ei olisi juuri pois ollutkaan. Tänään olikin vielä tällainen rauhallinen päivä, perehtymistä lähinnä, mutta jo huomenna alkaa sitten ihan tutuntuntuinen arki. Nyt illasta vähän väsyttää enemmän kuin tavallisesti, mutta muuten olo on hyvä. Tällä viikolla onkin paljon reissuamista, saa ajella autolla ristiin rastiin ja kuunnella rauhassa Kotiteollisuutta ilman että kukaan valittaa musiikkivalinnasta.

Viikonloppu meni rauhallisesti, tein villasukat veljelleni sekä nämä kuvassa näkyvät hevilapaset Inkalle. Ohje oli uusimmassa Novitan lehdessä ja lankana käytetty Seitsemää veljestä. En vielä muistanut kysyä mitä lapasista käytössä tykkäsi, mutta idea oli ainakin minusta loistava ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Taas olen ilman käsityötä, kauhea miettiminen mitä tekisi, jospa tuota jotain keksisi..

Lokakuuta

On jo kuukausi sitten vaihtunut reippaasti, en ole jaksanut koneella viime aikoina istua, joten on jäänyt tämä kuulumisten päivityskin vähälle. Viime viikolla kävin taas lääkärissä, tällä kertaa oli tarkoitus katsoa mitä korville kuuluu. Korvat puudutettiin ja minut laitettiin odottamaan aineen vaikuttamista. Noin viiden minuutin odottelun jälkeen alkoi maailma pyöriä ja tulin pahoinvoivaksi. Lopulta olin niin huonossa kunnossa että pienikin liike sai minut yökkäilemään. En muista milloinkaan olleeni noin huonossa kunnossa, olo oli sanoinkuvaamattoman kauhea. Tässä tilanteessa vielä puhkaisivat molemmat tärykalvot ennen kuin siirsivät minut osastolle seurantaan. Lääkäri sanoi ettei kenellekään hänen potilaalleen ole tullut tuosta puudutteesta moista reaktiota, ei tosin paljoa minua lohduttanut siinä vaiheessa.. Osastolla olo alkoi sitten korjaantua ja vielä samana iltana yhdeksän maissa pääsin sitten palaamaan kotiin, onneksi ei tarvinnut jäädä osastolle enää yöksi nukkumaan. Meni sitten taas ihan koko päivä tuossa reissussa, oikein pelottaa seuraava reissu, joka on kuukauden kuluttua. Hyvää tuossa tärykalvon puhkaisussa oli se, että sain kuulon takaisin vasempaan korvaan. Korvat ovat tosin vielä lumpsaneet jonkin verran ja marraskuussa sitten mahdollisesti on edessä korvien putkitus, mikäli oireita edelleen on. Tuntuu että näitä haittoja vain aina pulpahtelee esiin, tämäkin kuulemma ihan tavallinen vaiva sädetyksen jälkeen.. No eipä tässä auta muuta kuin vain ottaa kaikki vastaan mitä tuleman pitää, ei voi itse näihin vaikuttaa.

Eilen multa loppui sairausloma, olen tämän viikon virallisesti vuosilomalla ja tarkoitukseni on palata töihin ensi maanantaina. Odotan jo innolla työhön palaamista, olenhan edellisen kerran ollut töissä toukokuun lopulla. Viime yönä näin jo töihin liittyviä unia (eikä edes painajaisia) ja aamulla heräsin niin aikaisin että olisin oikeasti ehtinyt töihin. Nyt yritän nauttia tämän viikon ajan vielä tästä rauhallisemmasta elämästä, ensi viikolla sitä onkin varmaan ihan väsynyt iltaisin eikä jaksa mitään erityistä sitten tehdäkään.

Kotona on jo moni asia laitettu kuntoon, huomenna olisi tarkoitus vielä siirtää se tietokone makuuhuoneesta pois, olohuone on jo valmis. Tässä kuvaa ennen ja jälkeen, on vähän ulkonäkö muuttunut ja niinhän se piti uusi televisiokin sitten lopulta ostaa, olis tuo vanha näyttänyt liian huonolta uusilla huonekaluilla. Nyt näkyy televisio ihan keittiöön asti kunnolla ja muutenkin silmä lepää tässä uudessa näkymässä.





Käsitöitä olen tehnyt viime päivät taas aivan himona, on voimat vissiin taas sen verran palautuneet. Tein sukat itselleni sekä kummitytölle samasta langasta, lisäksi virkkaisin tuollaisen kypärämyssyä muistuttavan hatun Jarskin toiveiden mukaan. Huovutettavia olisi jo ainakin pari koneellista, mutta niitä en vaan saa koneeseen laitettua. Lisäksi oman hatun vuorittaminen tökkii tosi pahasti, fleece on ostettu ja ohjeetkin olen saanut, mutta ei vain millään jaksa sitä tehdä. Täytynee vain odotella sopivaa inspiraatiota.. Nyt onkin lapsillakin syysloma ja tällä hetkellä kaverit naapurikunnan puolelta kylässä, joten meno on aikamoista, kikatus kuuluu tälläkin hetkellä tuolta Johannan huoneesta, jossa mitä ilmeisimmin laulavat Singstaria porukalla.

Korvakipuja

Nyt ei ole jaksanut edes tänne kirjoitella, sen verran on kivut ja väsymys taas hallinneet elämää. Noin viikko sitten alkoi korvakipu tässä ns. kuulevassa oikeassa korvassa, jota esiintyy silloin kun olen pitkälläni eli yritän nukkua. Korva on alipaineinen ja aina kun liikahdan niin se lumpsahtaa inhottavasti ja välillä myös kipeästi. Nyt selvitän sitten että kuka on se lääkäri joka ottaisi asiaan kantaa. Soitin korvapolille, josta nyt odotan vastausta asiaan. Syöminen on edelleen hieman hankalaa, ei tahdo maha kestää kovin hyvin erilaisia makuja ja edelleen on tyydyttävä syömään vain ihan tavisruokia kotona.

Viikonloppuna kävimme pikaisesti Savonlinnassa, reissu oli minulle erityisen raskas, shoppailusta ei tullut mitään kovan väsymyksen vuoksi ja esim. kirpputorit jäivät käymättä kokonaan. Molempina päivinä piti lisäksi nukkua päiväunet, että jaksaisi edes jotain. Muuten oli sitten ihan mukava käydä katsomassa uutta asuntoa, joka olikin jo siistissä kunnossa. Toimme tullessamme sieltä sitten meille työhuoneeseen liukuovellisen kaapin, jossa mahtuisi säilyttämään paremmin kaikkia kankaita ym. tarvikkeita, joita työhuoneeseen on alkanut kasaantumaan.



Käsityöt ovat siten jääneet vähän vähälle teolle. Tässä pari kuvaa näistä matonkuteista virkatuista kasseista, joita oli muuten tosi mukavaa virkata. Sininen on isompi ja tuo alempi raidallinen on huomattavasti pienempi, pysyy siten paremmin pystyssä. Molemmat virkattu meidän vanhoista lakanoista, näin sitä voi kierrättää hyvin nekin.





Tein viime viikolla pari kauluria, koska kummityttö tuntui olevan sellaisia vailla. Tuo alempi tosin on Inkalle, joka myös halusi yhden nähtyään tämän ylemmän. Nyt on Eeville sitten tulossa hieman toisenlainen, en ole ennen tuollaisia tehnytkään, joten opetteluksi meni. Lankana Novitan Pop plus, mummon tekemiä kirpputorilöytölankoja, jota on nopea neuloa ja joka tuntuu hyvältä ihoa vasten. Viimeistään viikonloppuna pääsee Eevi sovittamaan tuota ja nähdään miten se istuu. Toivottavasti jaksan siihen mennessä saada sen toisenkin valmiiksi. Pieniä huovutusjuttuja olen myös tehnyt, mutta niiden huovuttaminen on vielä tekemättä, ehkä saan nekin tällä viikolla koneeseen työnnettyä.

Väliaikatietoja

Nyt ei ole ehtinyt kovin koneella istuakaan, on sellainen meno päällä. Kuvia olen ottanut ja niitä ehkä joskus jaksan tänne koneellekin ladata, mutta en vielä tänään. Vointi on mennyt parempaan suuntaan, tällä hetkellä olen jo lopettelemassa lääkkeiden käyttöä kokonaan, tosin vielä välillä on kurkku niin kipeä että joutuu särkylääkettä ottamaan, mutta en enää mitenkään säännöllisesti. Syömistä harjoittelen kovasti, edelleen se tuottaa vaikeuksia, vaikka suun kirvely onkin vähempää. Tuo siirrännäinen kitalaessa sekä toiselta puolelta puuttuvat hampaat + turvotus vielä hankaloittavat syömistä. Makuaisti on ehkä hieman muuttunut, ainakin tuntuu että kaikki maistuu jollain tavalla erilaiselle. Yllättävän vaikeaa on tämä opettelu, en olis etukäteen uskonut, leikkauksen jälkeen sitä vaan jotenkin jatkoi syömistä, mutta sädetys on tosiaan muuttanut jotain, mitä en osaa edes tarkemmin kuvailla.

Kotona sen sijaan olen jaksanut tehdä vaikka mitä, leipomista olen tietoisesti hieman vähentänyt, koska pakastin on jo niin täynnä. Käsitöitä olen tehnyt, viimeisimmäksi kokeilin matonkuteista kassien virkkaamista ja aika jännän näköisiä niistä tulikin. Voi ihailla vanhaa lakanaa uudistettuna kassissa. Tiskirättejä olen tehnyt sitten välitöinä ja huovuttamista haluaisin harrastaa nyt enemmänkin, mutta ei ehdi joka paikkaan. Eilen sitten maalasin meidän olohuoneen tiiliseinän ensimmäisen kerran. Aikaa meni koko päivä ja uskomattoman paljon veti maalia tuo tiilipinta, mulla oli 9 litran astia maalia, jonka kuvittelin riittävän kahteen maalauskertaan. Sen sijaan en saanut maalattua seinää edes kokonaan ensimmäistä kertaa. Tänään lähdettävä asioille kaupunkiin, voi samalla ostaa lisää maalia. Toivon että toinen maalauskerta imee jo vähemmän.. Tulee muuten erinäköinen olohuone, kunhan saamme vielä ensi viikolla uuden tv-tason ja seinähyllyt, jotka kävimme lauantaina tilaamassa. Sitten pitäisi tietenkin vielä ostaa uusi televisio... Suunnitelmia riittää, kunhan vaan rahat riittäisivät.

Ensimmäinen tiskirätti

Sain tiskiräti valmiiksi jo eilen illasta, mutta vasta tänään tajusin että täytyyhän siihen tehdä vielä ripustuslenkki siinä vaiheessa kun olin ottamassa sitä käyttöön. Se ei ikävä kyllä tuossa kuvassa vielä ole, mutta aivan taviksen tein ja lähinnä sitä varten että saan sen koukkuun kuivumaan. Olen testaillut sitä tämän päivän ajan tuossa leipomisen lomassa ja täytyy yllättyneenä todeta että ei hassumpi rätti ole tuokaan. Yllättävän hyvin näyttää pyyhkivän ja koko on n. 20 x 20, mikä ainakin mun käteen vaikuttaa aivan sopivalta. Toinen on jo hyvää vauhtia tulossa, samanvärisenäkin, koska tuota keltaista puuvillalankaa olen joskus ostanut kirpparilta enemmänkin. Kaappien uumenista löytyi myös muita mukavia värejä, valkoista en aikonut käyttää, koska joku kommentoi sen likaantuvan niin helposti. Inka innostui myös tekemään omaa versiotaan kaksivärisenä virkkaamalla, siitäkin on tulossa tosi hyvännäköinen oranssi-valkoinen.

Sitten tässä pari kuvaa tämän päivän leipomuksista, eilen tein porkkanasämpylöitä ja omenapiirakan, ne unohdin kuvata, tänään oli sitten pullan ja kakun vuoro. Huomiselle jäi kaverilta saatu ananaskakun ohjeen kokeilu, kiitos vaan kaimalle, joka ei pihtaa hyvien ohjeiden kanssa, vaan antaa niitä muillekin käyttöön. Ainakin siellä ananaskakku on ollut erityisen maukasta, huomisen jälkeen voin ottaa kantaa omatekoiseen.

Joku raja täytyis tähän leipomiseen löytyä, mutta eiköhän se tule luonnostaan kun alan viimeistään maanantaina maalaamaan tuota olohuoneen seinää. En ehdi sentään montaa asiaa yhtä aikaa
tekemään. Vielä pitäis osata päättää seinän väri ja jaksaa raahata nuo tavarat pois maalaamisen tieltä. Lauantaina pitäisi myös käydä etsimässä meille uusi tv-taso, entinen saa kierrättyä Johannan huoneeseen. Tämä on ollut suunnitelmissa jo varmaan vuoden ajan, mutta aikaisemmin ei ole ollut aikaa sitä toteuttaa. Nyt minua ei enää pidättele mikään tämän projektin toteuttamisessa.

Käsitöitä

Onpas taas onneksi muutama päivä mennyt eteenpäin suhteellisen nopeasti. Suu on ollut kipeä ja syömisen kanssa on temppuilua. Piti jo taas soittaa lääkärillekin, koska lääkkeet olivat loppumassa ja elämä tuntui taas epätoivoiselta tuon suun kirvelyn kanssa. Lääkärin ohjeesta/käskystä kävin sitten ostamassa vihdoin sitä puudutusainetta, jota pitäisi siis käyttää ennen syöntiä suun puuduttamiseen. Olen suhtautunut aineeseen kovin epäluuloisesti, enkä riemumielin tätäkään ollut aloittamassa, mutta kävin sen kuitenkin ostamassa. Sen seurauksena sitten suu onkin ollut parempana, olen pystynyt joka päivä syömään ja juomaan. Eli taitaa lääke olla tosi tehokasta kun auttaa jo kotona olemalla tuolla apteekin pussissa. On siis hintansa arvoista ainetta ihan selvästi. Viikko on nyt mennyt sädehoidon loppumisesta ja uskaltaisin väittää että olo juuri tänä aamuna voisi olla jopa parempaan päin menevä. Toivottavasti voin viikon päästä olla vielä varmempi asiasta.

Olen siis ehtinyt tehdä muutakin, ja koska perheellä kun tuli herkkukiintiö täyteen, olen selkeästi vähentänyt tuota leipomista ja siirtynyt enemmän tuonne käsitöiden pariin. Tässä parit huovutetut patalaput, joita oli taas pitkästä aikaa ihana virkata. Jospa näistä jäisi jo joku itsellenikin, viime talvenahan jäin konsanaan itse ilman patalappuja, sen verran annoin niitä joululahjoiksi. Nyt ajattelin heti ottaa käyttöön nuo turkoosit, joista tuli mun mielestä tosi raikkaan väriset. Lankana siis Novitan Huopanen ja ohje Novitalta.



Sitten tässä on pari jämälangoista tehtyä pannunalusta, jotka olin tehnyt jo valmiiksi viime keväänä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi suorittaa päättelyt, jotka muuten ovatkin aina mulle sitä inhottavinta käsitöiden tekemisessä (jos ei lukuun oteta pehmoeläinten osien yhdistämistä). Nämä ovat menossa lapsille, ovat siis "tilaustavaraa".







Tässä sitten on pipo, jonka tein jo itsekkäästi itselleni, siksi näyttää vähän suurelta mallina toimivan Johannan päässä. Pipon malli oli uusimmassa Suuri Käsityölehdessä ja pipon ihanuus on tuo niskan pidennys, suojaa muuten tosi hyvin niskan. Virkkasin sekä mustan että valkoisen kukan, mutta tuo musta näytti paremmalta, niinpä laitoin sen tuohon pipoon. Lankana käytin 7 Veljeksen raitalankaa, jolloin tuosta tuli tuollainen kukertavan oloinen. Inkan mielestä pipo on kauhea, mutta minä tykkäsin, se varmaan on pääasia.

Nyt sitten innostuin tiskiräteistä, kävin jo eilen netissä tutustumassa ko. aiheeseen ja ihailemassa erityisesti kummitätini tekemiä tiskirättejä. Aion itse kokeilla myös niiden tekemistä ja vielä enemmän tällaista ekohörhelöä kiinnostaa niiden käytettävyys, voivatko ne todella toimia käytössä?? Tähän ei auta muu kuin etsiä sopivaa lankaa ja tehdä testi.. Huovuttaminen ja tämä on nyt in meidän talossa tällä hetkellä. Ja se, että viime yönä sain idean että hävitän tietokoneen meidän makkarista tyttöjen huoneeseen, saan vihdoin mahtumaan meille yöpöydät ja yövalot, kerrankin sellainen siisti ja rauhallinen (??) makuuhuone. No saa sitä haaveita aina olla, vaikka jo tuota kirjoittaessani rupesi vähän epäilyttämään tuon hankkeen onnistuminen. (siis se siisti makuuhuone..)

Eilen kävin jo sopimassa työasioistakin, mulla saikku siis loppumassa 11.10. Sen jälkeen pidän viikon vielä edellisvuoden lomia ja palaan työpaikalle 19.10. Aivan ihanalta tuntuu että se on jo noinkin lähellä, olenhan ollut tässä sairastelemassa siinä vaiheessa jo lähes viisi kuukautta. Lomapäiviä jää vielä käytettäväksi kaikki tämän vuoden lomapäivät, toivottavasti voin sitten joulun aikaan ja keväällä niitä hyödyntää ja tällä tavoin keventää työtaakkaa..

Kipuillessa

Ei ole kivut hellittäneet yhtään, lähinnä sanoisin että ne ovat vain lisääntyneet viime päivien aikana. Viime yönä heräsin jo neljän aikaan, mutta minkäs teet kun ei voi enempää näitä lääkkeitä käyttää.. Päivät menee sitten paremmin kun voi touhuta kaikenlaista muuta, eikä jouda miettimään liikaa koskeeko johonkin kohtaan nyt enemmän tai vähemmän. Syöminen on taas luiskahtanut todella vähäiseksi, samoin juominen. Eilisen saldo juomapuolella oli kokonaiset 7 dl mehua, ei siis millään tavalla riittävä, mutta vielä on pitänyt sinnitellä näillä vähäisillä. Paino on taas laskusuunnassa, noin puoli kiloa per päivä näyttää häviävän.. Olen myös huomannut että hiukset lähtevät päästä, niitä lähtee tukottain takaraivosta, tänään sitten kohtasin tämännäköisen todellisuuden:


Kaljua on tullut jo tosi paljon ja enemmän tietysti tälle vasemmalle puolelle, johon on myös enemmän sädetetty. Onneksi päällä olevat hiukset vielä ovat sen verran pitkät ettei kukaan varsinaisesti näe kaljuani mikäli en nosta hiuksia ylöspäin. No toivotaan että ne kasvavat vielä takaisin..

Olen tehnyt muutakin kuin repinyt hiuksia päästäni, sain sen Jarin pipon valmiiksi ja tässä siitä kuva. Olen erityisen ylpeä siitä että kaikista kivuista huolimatta sain aikaiseksi kokonaisen valmiin neulontatyön. Ohje on uusimmasta Käsityölehdestä ja lankana vihreä Seitsemän veljestä.


Leiponut olen taas hullun lailla, olen tehnyt piirakoita ja paistoksia sekä ruokaa enemmän kuin koskaan ennen. Täytyy jo sulloa pakastimeen osa leivonnaisista, näyttää tulevan perheelle raja vastaan siinä miten paljon voivat herkkuja syödä. Tämän päivän saldona on sienipiirakka (tosin vain herkkusienistä), mustikkakukko, mokkapalat ja omenapiirakka, josta jo hätäpäissäni unohdin rasvan pois taikinasta, mutta voi sitä siitä huolimatta syödä. Tässä pari kuvaa tämän päivän touhuista, unohdin ottaa niitä juuri silloin kun otin pois uunista, joten ovat jo valmiiksi vähän käsiteltyjä..


Sitten ei voi olla kuin nöyrän kiitollinen kaikille niille ihanille ihmisille, jotka ovat meitä viime kuukausien aikana auttaneet. Olemme saaneet omenoita ja hilloja, soppaa ja uunijuustoa ja tänään viimeisimmäksi saimme sangollisen kanttarelleja, olemme saaneet myös karvarouskuja pussillisen. Jari itse kävi eilen keräämässä kuulemma elämänsä ensimmäisen kerran sangollisen puolukoita. On tänä vuonna metsän antimia meillä säilössä enemmän kuin koskaan ja mieli on sen puolesta hyvin iloinen, vaikka tosin tällä hetkellä pystyn syömään vain silmilläni..

Ohi on

Nyt on sitten sädehoito vihdoin ohi. Itse asiassa se loppui jo eilen, mutta en jaksanut vielä eilen käydä sitä täällä hehkuttamassa, sen verran kipeä olen. Toissapäivänä piti käydä lääkärin juttusilla puhumassa taas kivuista, jotka ovat taas lisääntyneet. Samalla puhuin siitä etten millään voi kuvitella käyväni sädehoidossa enää maanantaina. Lääkäri suhtautui pyyntööni hyvin ymmärtäväisesti ja ehdotti että hoito voisi loppua jo seuraavana päivänä eli keskiviikkona. Se kyllä tuntui jo siltä kuin olisi saanut lottovoiton ja lupasin seuraavana päivänä vielä jaksan tulla hoitoon. Sain samalla kipulääkkeeksi OxyNorm-kapseleita, jotka siis ovat morfiinia vastaava lääke. Kotona otin yhden kapselin ja tipahdin lähes samantien uneen, parin tunnin kuluttua heräsin, kivut olivat poissa, mutta valtava paha olo tuli tilalle ja oksensin sekä kärsin loppuillan pahoinvoinnista, en siis uskaltanut niitä enää käyttää.

Eilen sitten menin viimeistä kertaa sädetettäväksi ja pääsin taas lääkärin juttusille. Totesimme yhdessä että OxyNormia ei varmaan enempää kannata käyttää, joten ei auttaisi nyt muu kuin vielä Panacodia ja Ibumaxia lisäämällä yrittää pärjätä seuraavat kaksi viikkoa, jotka kuulemma ovat vielä erityisen hankalia. Tällä hetkellä sitten meneekin maksimiannokset ko. lääkkeistä ja hädin tuskin niillä pärjään, mutta yritän nyt pari viikkoa näin selvitä, sen jälkeen pitäisi olon ruveta helpottamaan. Ja ainakin tämä hoidon loppuminen on jo psyykkisesti niin iso asia, että tuntuu ettei kivut paljoa enää voin minua lannistaa, olen niin onnessani siitä ettei tarvitse joka päivä lähteä taksilla kaupunkiin.

Sain muuten vihdoin sen jäädykevuokanikin ja tein sitten hoidon loppumisen kunniaksi sen lakkaparfeen, josta jo aikaisemmin mainitsin. Tässä kuvaa valmiista tuotoksesta, kaikki sitä maistaneet kehuivat sitä kovasti, itse en pystynyt sitä maistamaan, joten en osaa sanoa. Tosin aineksista päätellen se ei ole kovin pahaa ole voinut olla. Kuvassa se ei ikävä kyllä edes näytä niin hyvältä kuin luonnossa..



Sitten tässä kuva myös omena-kauralesepaistoksesta, joita olen tehnyt jo parikin tässä tämän viikon aikana. Tämä paiston syödään vaniljakastikkeen kanssa lämpimänä.


Hirmu vimma leipoa ja laittaa ruokaa nyt kun ei itse pysty syömään, annahan olla sitten kun saa taas syödä niin se aika menee varmaan siihen syömiseen kun enää ei etenkään ruuanlaitto sitten kiinnosta. Tänään Jari laittaakin meille ruokaa, on tulossa perunamuussia ja paistettua kuhaa (toivon todella että pystyn ruoka-aikaan syömään).

Viimeinen viikko

Tänään sitten alkoi viimeinen sädetysviikko, eikä niin mukavissa merkeissä. Eilen jouduin jo tuplaamaan Panacodin annoksen lisääntyneiden kipujen vuoksi. Alkoi taas kurkkuun koskemaan ja syöminen hankaloitui joka kerralla. Nyt sitten käyskentelen täällä pienessä sumussa, sen verran tuntuvat vaikuttavan minuun taas nuo lääkkeet. En uskaltaisi tällä hetkellä itse lähteä esim. ajamaan autolla, sen verran hutera on olo. Tänään kun menin sairaalalle ja sanoin että viikonloppu meni huonosti niin tuntui että oikein tuotin pettymyksen hoitajille, ihan niinkuin en olisi saanut sanoa että huonosti menee.. Ihmettelivät vain kovasti kurkkukipua, sädetystä kun ei anneta mulle kurkkuun. No enpä sille kuitenkaan mitään mahda että kurkku siitä huolimatta on kipeä, en voi sitäkään asiaa itse päättää. Sitten myös ilmoitin että en aio enää ensi maanantaina tulla sädetettäväksi, olen niin kypsä etenkin henkisesti koko hoitoon ja väsynyt näihin jatkuviin hankaluuksiin ja kipuihin, jotka vain pahenevat päivä päivältä. Ei voi koko hoito olla kiinni siitä yhdestä kerrasta ja sanoihan joku lääkärikin jossain vaiheessa että hoidot on vähän ylimitoitettu, en vain usko että kukaan sitä enää myöntää. Mutta onneksi saan tehdä tämän päätöksen ihan itse, siihen en tarvitse keneltäkään lupaa.

Jäi vielä parfeetkin tekemättä väsymyksen vuoksi, mutta vielä sen teen ja esittelen sitten kuvan kera aikaansaannostani. Eilen tein ruuaksi kokeilumielessä makaroonilaatikkoa, johon laitettiin pinaattia ja munamaidon tilalle kanakeittoainekset ja ruokakermaa. Yllätyksekseni koko perhe tykkäsi kovasti ruuasta, jopa Inkakin, joka suhtautui laatikkoon hyvin epäileväisesti.

Keittiöhommia

Tänään olen taas uurastanut keittiössä lähes pakonomaisesti. Olen leiponut kakun, tehnyt omena-kauralesepaistosta ja siihen vaniljakastiketta. Tein myös lakkahilloa, koska huomenna aion tehdä lakkaparfeeta (kuulostaa muuten hienolta, mutta on lakkajäädyke ainakin mun mielestä). Tällä hetkellä keitän hirvenlihaa, josta aion tehdä itselleni keittoa. Toivoisin että voisin todella syödäkin sitä sitten kun se on valmista. Ja paistoinhan mä vielä pari pellillistä sämpylöitä, tosin ne oli sellaisia valmiiksi tehtyjä, paistamista vaille olevia. Suu on niin mahdottoman kipeä, että ihan selvästi tällä touhuilulla vaan yritän saada aikaa kulumaan ja edes muita syömään, koska oma syöminen on niin onnetonta. Sentään nukuttua olen saanut, mutta päivisin täytyy keksiä jotain aktiviteettia etten jouda liikaa miettimään omaa vointiani. Muulle perheelle teen pyttipannua ruuaksi, perunat keitin jo aamupäivästä sitä tarkoitusta varten. Yritän nyt epätoivoisesti vihdoin tyhjennellä tuota pakastinta vanhenevista tuotteista ja siinä samalla toivottavasti pienennän ruokalaskua. Toisaalta leipomistarvikkeita tulee ostettua enemmän, mutta taas sitten ei valmiita pullia yms. jotka myös ovat aika kalliita.

Eilen kävin sädehoidon lisäksi vielä tk-lääkärin juttusillakin. Leikattuun käteen alkoi muodostumaan sellainen punainen, tulehtuneen näköinen patti, joka ilmeisesti johtuu siitä että joku ns. sulava tikkilanka ei haluakaan sulaa siellä ihon sisässä. Lääkäri avasi kohdan ja puristeli sieltä ylimääräiset nesteet pois, mutta ei löytänyt sitä lankaa. Maanantaina sitten mentävä näyttämään kättä uudestaan. Ihan niinkuin ei olisi taas ollut muutenkin vaivoja jo omaksi tarpeeksi. Eilen kävin sitten myös työpaikalla katsomassa työkavereita, joita onkin jo kova ikävä. Kaikki siellä oli ennallaan, mutta ikävä töihin lisääntyi käynnin jälkeen, toivottavasti 12.10 aloitan taas työt.

Illasta kävimme sitten vielä mummon luona hakemassa omenoita, joita näyttää tulevan erityisen paljon tänä syksynä. Ovat kuulemma vielä kaiken lisäksi hyvän makuisiakin (joudun tällä hetkellä tyytymään toisten mielipiteisiin). Mummo oli tehnyt aivan loistavan makuista kääretorttua, jota kärsin syödä, joten ei ollut hukkareissu millään tavalla. Tänään sitten piti laittaa Johanna ja Jari käymään siellä uudestaan, nimittäin perunat olivat lopussa, tuovat myös lisää omenoita, joista koetan tehdä sitten jonkinsorttista omenasosetta ehkä huomenna. Ei muuten ihme että eilen illasta sitten olinkin aivan puolikuollut väsymyksestä, nukahdin jo varmaan yhdeksän jälkeen illalla enkä sitten ennen aamua tiennyt mistään yhtään mitään. Enää kuusi päivää ja huominen vielä vapaata, tämähän tuntuu tällä hetkellä aika siedettävältä.. Minkähänlainen ilonjuhla on ensi viikonloppuna, tai sitten kun hoidot ovat kokonaan ohi??

7 jäljellä

Vielä pitäisi jaksaa pinnistellä, 7 kertaa jäljellä eli huomisen jälkeen ensi viikko ja sitten yksi päivä. Tällä hetkellä vointi kohtalainen, kieli on takaa tosi kipeä taas näin loppuviikosta, toivottavasti pääsee rauhoittumaan viikonlopun aikana. Nenä on samoin kipeä, on sekin palanut sisäpuolelta. Poskista näkee punaisen alueen mille sädetetään. Mutta taas verrattuna viime viikkoon tilanne on kohentunut kovasti, edelleen pystyn syömään sen verran että pysyn tolpillani ja ei pääse nestehukka vaivaamaan.

Tänään innostuin sairaalareissun jälkeen leipomaan, tein mustikka- ja vadelmapiirakkaa sekä tuollaista omenatorttua, jonka ohje on Rainbow:n erikoisvehnäjauhopussin kyljessä. Tästä vinkistä kiitos kuuluu Jarin kummitädille, joka oli ohjetta onnistuneesti kokeillut ja jonka seurauksena itsekin sitä nyt innostuin kokeilemaan. Tässä kuvat leipomuksista, vielä näiden lisäksi uunissa on Paholaisen kakku...



Laitoin Jarin hakemaan leipomistarvikkeita kaupasta ja onnistuneesti mies toi sitten hillosokeria pari kiloa.. Onneksi kauppa ei ole kaukana, sai lähteä uudelleen ostoksille. Täytyy varmaan harkita hillon keittämistäkin, koska nyt on sokeriakin siihen tarkoitukseen olemassa. Meille on nyt sitten vaihdettu ovikin, tässä kuvat ennen ja jälkeen, jokainen voi arvella kumpi on kumpi. Kiitokset tästä kuuluvat veljelleni, joka osasi laittaa oven paikoilleen, meidän taidoilla se ei olisi onnistunut. Tyytyväisiä olemme uuteen oveen olleet, toivottavasti pitää ensi talvena pakkasen loitolla paremmin kuin tuo vanha.

10 kertaa jäljellä

Enää 10 kertaa jäljellä tätä kauheaa sädehoitoa. Kasvot alkavat jo aika tavalla punoittamaan, aivan kuin olisin viettänyt viime viikot ryypäten ja veneen alla maaten. Pahoinvointi on onneksi nyt pysynyt aisoissa lääkityksen avulla, samoin kivut ovat kohtuulliset. Ongelmana edelleen suun kipeys ja vaikeus löytää ruokia joita pystyn syömään. Ja tähän liittyen onkin suoranainen ihme, että se mitä himoitsen on graavilohi. Tänään vain loppui multa lohi ja kaupasta ei löytynyt lohta graavattavaksi, joten nyt tulee pieni tauko sen syömiseen.. Jospa sitä pikaisesti tulisi taas kauppaan niin pysyis tuo suolatasapaino ainakin jollain tavalla kunnossa. Olen tosin ihan hyvällä omallatunnolla sitä syönyt, koska hyvä että jotain pystyy syömään edes. Kauheinta on että en voi tällä hetkellä oikein mitään makeita herkkuja syödä. Tänään kokeilin suklaata, mutta se kirvelti kovasti suuta. Toisaalta pitäisi olla tyytyväinen siitä ettei suklaa maistu, mutta se on laiha lohtu tällä hetkellä.

Muuten ei elämässä taas tunnu oikein muuta olevan, Savonlinnaan tosin tiedoksi että Jarski sai tehtyä aivan yhtä hyvää perunamuussia kuin Arskakin, vaikka väitti ettei sitä osaisi tehdä. Oli hyvää, joten tästä eteenpäin syömme varmaan useammin muussia. Ja taas lipsui tuo puheenaihe ruokaan, mikähän siinä on että se on mielessä varmaan yli 90 % valveillaoloajasta. Ja kuin tilauksesta televisiostakin tulee kaikenmaailman ruokaohjelmia..

Sairaalassa

Keskiviikkona sitten lopulta vointini meni niin huonoksi, tai siis oikeastaan jo tiistaina aloin voida niin pahoin ja oksennella, että keskiviikon sädetysreissulta jäin sitten osastohoitoon. Sain nesteytystä suonensisäisesti (3000 ml/vrk) ja pahoinvointilääkitystä, joiden turvin sitten taas pääsin jopa syömään jotain ja vointi virkosi siinä määrin, että tänään pääsin ainakin viikonlopuksi kotiin. Lääkäri sanoi keskiviikkona, että olen kuivunut, lisäksi myös aliravittu. Vielä olisi 11 kertaa käytävä sädetyksessä ja katsotaan nyt mistä käsin sitä pystyy käymään, sen verran alkaa voimat olla jo lopussa tämän hoidon kanssa. Tänään keskustelin jo lääkärin kanssa siitäkin että hoito on vapaaehtoista ja ei siihen voida pakottaa, mutta onhan se varmaan vaan jaksettava loppuun asti, vaikka tiukkaa tekeekin. Muutenhan tämä elämä on tällä hetkellä vain makoilua ja ruuan ja lääkkeiden miettimistä, juurikaan muuhun ei tahdo enää voimia löytyä... Onneksi nyt on viikonloppu edessä ja kaksi päivää ilman säteilytystä.

Puolivälin etappi

Tänään oli 14. kerta sädehoidossa, mikä siis tarkoittaa sitä että puolivälissä oltaisiin. Sen kunniaksi jouduinkin jo siellä makoilemaan ja ottamaan pahoinvointilääkitystä. Eilen nimittäin alkoi pahoinvointi, joka ei ole juurikaan hellittänyt sen jälkeen. Mun piti päästä lisäämään kipulääkitystä, mutta eihän se vielä eilen onnistunut kun en mitään uskaltanut suuhuni laittaa. Eilisen saldo ruuassa: aamulla lautasellinen kaurapuuroa, illasta kolme (tee)lusikallista jäätelöä sekä 1 dl viiliä lääkkeenoton yhteydessä. Näillä sitä näköjään on tultava toimeen. Tosin ei kovin hyvin, viime viikosta paino tippunut 2.5 kg, pelottaa miten käy tulevina viikkoina kun jo nyt on niin vaikeaa. Voi kohta jäädä taas koneella istuminenkin vähemmälle kun ei yksinkertaisesti jaksa. Nukuttaa vaan kovasti ja onneksi unta on sentään riittänyt, täytynee tässä taas lähteä kohta päiväunille ja sen jälkeen taas mietittävä voisiko jotain syömistä kokeilla.. Sairastaminen on tällä hetkellä ihan kokopäivähommaa, pitää vaan keskittyä siihen että jaksaa käydä hoidoissa ja muun ajan vie taistelu tämän syömisen ja juomisen kanssa. Aloitin nestelistan pitämisenkin, eilen sain uppoamaan kokonaiset 1.1 litraa mehua tai vettä, ei sitäkään riittävästi.

Viikonloppuna

Ihanaa kun ei ole tarvinnut käydä hoidoissa kahteen päivään. Tästä voisi todella nauttia ja pakko vaan yrittää ajatella aikaa näiden hoitojen jälkeen, muuten masentaisi aivan liikaa nämä tulevat päivät. Ei taas ole ollut helppoa tämä elämä ja onneksi huomenna on jo arki, että pääsen tapaamaan lääkäriä. Kurkku on edelleen kipeä ja tablettien ottaminen on ollut yhtä tuskaa, kunnes eilen minua muistutettiin siitä että lääkkeen voi ottaa esim. viilin seassa. (Miten saatoinkaan sen unohtaa, sillä tavalla pärjäsin leikkauksen jälkeen!?) Taitaa lapset olla oikeassa kun sanovat aina välillä että taisivat äitiä leikata vähän aivojen puoleltakin.. Niin sen viilin kanssa on nyt lääkkeiden ottaminen onnistunut pari kertaa. Tosin Panacodia en voi käyttää kuin iltaisin, se aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia mikäli en samantien juokse makaamaan. Buranalla ei taas näytä tuota tehoa olevan tarpeeksi, tänäänkin kurkkukipu herätti jo viiden jälkeen, vaikka olin ottanut illalla yhdeksän maissa Buranan ja Panacodin.

Lisäksi mun vasen puoli kasvoista on turvoksissa ja tänä aamuna huomasin että suupieli on alkanut roikkumaan aivan kuten leikkauksen jälkeen. Viime päivinä olenkin ihmetellyt sitä että olen taas kuolannut nukkuessani, mutta siitähän se sitten johtuikin, vasen suupieli on siis hieman halvaantuneen oloinen.. Toivottavasti johtuisi vain turvotuksesta eikä olisi mitään muita ongelmia tiedossa. Äitikin jo sanoi muutama päivä sitten että sössötän pienoisesti puhuessa, sitä se teettää kun ei lihakset ja hermot toimi tavallisesti. Huomenna onkin tosissaan paljon asiaa lääkärille.

Eilen kävikin ihanainen Eevi-kummityttö kylässä, tyttöjen kanssa hoidettiin Eeviä sen aikaa kun isänsä teki meille jo alustavia hommia ulko-oven vaihtoa varten. Kyyditettiin Eeviä rattaissa tässä lähistöllä, koska en jaksa kovin kauaksi lähteä kävelemään. Harmittaa muutenkin kovasti se, etten jaksa olla kummitytön kanssa niin paljoa kuin haluaisin, tällä hetkellä kun ei jaksa muutenkaan toimia ollenkaan niin säpäkästi kuin normaaliolosuhteissa. Ensi tiistaina näemme taas kun tulevat asentamaan sen ulko-oven sitten paikoilleen, jospa sitä ensi talvena ei pakkanen niin kovasti pääsisi sisätiloihin. Tällä hetkellä ulko-oven alta päivä paistaa läpi, joten ei eristeasiat ole kunnossa ja sen on kyllä huomannut! Illasta sitten lapset hävisivät kumpikin yökyläilemään kavereiden luokse ja isäntä lähti uistelemaan, joten sain viettää muutaman tunnin täydessä yksinäisyydessä (jos Leeviä ei lasketa mukaan). Nyt vain odotellaan milloin lapsia pitää lähteä noutamaan kotiin ja sitten jännitetään keihäänheittoa illasta.

Kipuilu vaan jatkuu

Tänään sitten kävin taas lääkärin juttusilla, ei entiset särkylääkkeet (eli Burana 600mg x 3) riittäneet ja aamuyöstä jo kurkkukipu ajoi ylös. Syöminen lisäksi on kohtuuttoman vaikeaa, suun limakalvoja polttaa lähes kaikki ruoka ja tuo kurkkukipu ei myöskään nielemistä helpota. Onneksi tuolla sädehoitopuolella ottaantuvat asioihin todella nopeasti, ei tarvitse kuin sanoa niin heti on lääkärille aika varattu hoidon jälkeen. Tänään ohjeeksi tuli noiden Buranoiden lisäksi ottaa Panacodia ja suun huuhteluun käytetään jatkossa keittosuolaa sekä sitä sienilääkettä. Ensi yönä pääsee kokeilemaan sitten miten nukuttaa, toivotaan että paremmin. Ei tahdo riittää edes nuo päiväunet jos yöunet jää liian vähäisiksi..

Tässä samalla kuitenkin teen perheelle syömistä, otin juuri mustikkapiirakan uunista, vaikka itse en pysty sitä syömään. En halua että muu perhe joutuu kärvistelemään vaikka itse en saa syötyä. Eilen tein vielä täytettyjä paprikoita ajatuksella että niitä voisin syödä, mutta enhän pystynyt sitten syömään, joten nyt mietin että voiskohan niitä pakastaa - ei nimittäin näytä maistuvan kunnolla muille meidän perheessä... Nyt on aikaa tehdä vaikka mitä ruokaa ja olen niin jaksanut tehdäkin, mutta harmittaa hirveästi kun ei voi itse syödä. Tein itselleni kunnon kasvissosekeittoa, johon laitoin kermaa, mutta siinäkin on jotain mikä tänään sitten ainakin kirveli suussa.. En tiedä mitä tässä kohta syö.. Tänään samalla innolla kun leivoinkin tein myös soppaa, ajattelin kokeilla sen syömistä illalla kermavaahdon kera. Pitäisi vaan saada kaloreita syötyä, tänään lääkäri jo pelotteli että joudun painoseurantaan.. Pelkään edelleen että joudun syömään niitä kauheita apteekin lisäravinteita, yritän siis kovasti taistella sitä vastaan.

Muuten kotona on ollut kireähkö tunnelma, Inka on ollut pois koulusta pienen nuhan takia ja tyttö onkin ollut sitten erityisen äreä kun ei ole päässyt kouluun. Koulusta tuli niin kauheat ukaasit siitä ettei lapsia saa laittaa sairaana kouluun, etten uskaltanut ottaa riskiä. Tänään nenä on vuotanut onneksi selvästi vähemmän ja lämpöäkään ei ole ollut, joten huomenna saa lähteä sitten kouluun.

Kurkkukipua

Jo viikonloppuna tunsin pienoista kipua kurkussa, mutta eilen iltapäivästä se koveni siihen malliin, että illasta jouduin jo ottamaan särkylääkettä että pystyi edes nielemään. Aamusta kurkku oli taas kipeä, lisäksi suun sisäpuoli oli kuin palanut. Sädehoidossa käydessäni pääsin lääkärin juttusille, sieltä sain ohjeet käyttää nyt säännöllisesti särkylääkettä kipua helpottamaan. Lisäksi lääkäri huomasi suuhuni katsoessaan, että limakalvot olivat jo aukeilleet ja että niissä oli jo hiivatulehdusta, joka väistämättä tulee kuulemma kun limakalvot vaurioituvat. Sain sitten siihenkin hiivatulehdukseen lääkityksen. Syöminen tuottaa ongelmia, mitään kovaa eikä kuumaa voi syödä. Mausteita pitää välttää, koska ne polttavat suuta. Tässä sitä taas tätä ravitsemusopillista ongelmaa kerrakseen... Tätä siis luvassa seuraavat kuusi viikkoa, neljä on jäljellä sädehoitoa ja pari viikkoa sen jälkeen menee ennen kuin limakalvot palautuvat. Sellainen iloinen asia tosin kävi ilmi, että tarvittaessa sädehoitoa voi muutaman kerran tarvittaessa lyhentää, mikäli vointi muuttuu aivan sietämättömäksi. Ovat kuulemma hieman reilulla kädellä suunnitelleet sitä. Lääkärin kanssa katsoimme myös sädetysalueita ja niiden mukaan kielen alla olevat sylkirauhaset jäisivät turvaan, toivoa siis sopii että sylkeä tulee edes jonkin verran jatkossakin. Kaiken kaikkiaan tosin vointi on väsynyt, tuo reissaaminen on raskasta ja ilmeisesti sädettäminen aiheuttaa todella tätä väsymystä, vaikka sitä ei heti alkuunsa uskoisi.

Nightwish Olavinlinnassa

Eilen olimme siis siellä konsertissa, jota oli odotettu jo kauan aikaa. Inka ei lähtenytkään mukaan, arveli ettei lopulta jaksaisi keikalla kuitenkaan olla, joten sain kaverikseni Johannan, jolla olikin jo tältä kesältä loistavaa kokemusta Metallican keikalta. Nightwish oli kerrassaan hyvässä vedossa, ainoastaan yleisö ei ollut ehkä niitä tavallisimpia, uskoisin että paikalla oli myös ihmisiä, jotka eivät edes erityisemmin fanita Nightwishia. Tämä näkyi yleisössä sillä tavalla että osa porukasta vain istui paikoillaan ja katseli. Osa sitten taas villiintyi enemmän ja tanssi paikoillaan. Paikoiltamme emme saaneet poistua ja hyvin yleisö tätä käskyä noudattikin. Meillä oli hyvät paikat, vaikka sitä ei ehkä noista kuvista uskoisi, mutta näimme lähes koko ajan esteettä lavalle ja se oli pääasia. Edellisen kerran kun olin katsomassa NW:ia Jyväskylässä en nähnyt koko bändiä varmaan kuin puolet ajasta ja silloinkaan en nähnyt Tuomasta ollenkaan. Siis huomattava parannus kaiken kaikkiaan.






Tässä pieni videonpätkä, jonka kuvasin "laadukkaalla" kamerallani. Opettelin videokuvaamista ensimmäisen kerran siellä linnassa, joten ei kovin vakuuttavaa.. Myöhemmin minulle selvisi että kuvaa olisi voinut zoomatakin, mutta myöhäistähän se nyt on..



Eilen jo päivällä alkoi kurkkukipu, joka on vaan jatkunut edelleen, syöminen on jo aika tuskallista. Taitaa olla niitä haittavaikutuksia, lisäksi väsymystä edelleen enemmän ja vähemmän. Ja kitalaki on alkanut tuntumaan kuivalta, joten onpa tulossa mukava ensi viikko. Jouduin jo miettimään särkylääkkeen käyttöä ennen syömistä, se päivä lähenee koko ajan.. Aamulla sitä pitäisi taas jaksaa hoitoon lähteä, huomenna mennäänkin omalla autolla, käydään samalla etsimässä meille uutta ulko-ovea.

Ja jotta totuus ei unohtuisi ja jotta ei elämästä odottaminen loppuisi, ostin taas uudet liput itselleni, tällä kertaa Kotiteollisuuden keikalle marraskuuksi. Arvelin tässä vaiheessa että tuolloin voisin olla sen verran hyvässä kunnossa että jaksaisin keikasta nauttiakin.. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Koulun alku

Tänään tytöillä alkoi koulu, toinen meni kouluun enemmän innoissaan kuin toinen, mutta molemmat sinne olivat vääntäytyneet. Molemmilla on kaksi kolmen päivää, mutta eri aikaan. Inkakin pääsi yläkoulun puolelle, koska ekaluokkalaisia oli niin paljon etteivät kolmoset enää mahtuneet pieneen alakouluun. Ei tuntunut tämä yllättävä muutos tyttöjä haittaavan, ennemminkin tuntui kuulemma isolta kun pääsi isojen puolelle.

Sain eilen hatunkin valmiiksi, tässä pari kuvaa siitä. Lieristä tuli aika hyvä, on ainakin kokoa ja siitä tuli jopa tarpeeksi jäykkä ettei valu heti silmille. Ompelujälki ei kestä tarkempaa syynäämistä, mutta näissä kuvissa vielä kestää katseet. Tein hatun siis vanhoista verhoista, jotka ompelin pari vuotta sitten meidän pakettiautoon. Tosin kangas oli uutta vastaavaa, koska verhot eivät ehtineet pakuun asti..


Muuten päivät ovat menneet taas aika tasaisesti; aamusta olen käynyt sädehoidossa ja sen jälkeen ollaan taas parina päivänä siivottu mustikoita, joita Jarski on kerännyt jo reilut 40 litraa. Vielä huomenna aamusta niiden laittelu jatkuu, sitten kuulemma voisi jo harkita siirtymistä muihin hommiin.. Sädehoidon suhteen on vielä ihan hyvää aikaa, ei mitään pahoja sivuvaikutuksia edelleenkään ole onneksi tullut, ensi viikkoa odotan kauhulla, silloin tulee se maaginen kaksiviikkoinen täyteen ja luvassa olevat haitat alkavat tuntua. Nyt olen kyllä yrittänyt kaikkeni että tulis syötyä varmasti kunnolla ennen kuin syöminen loppuu.

Parin viikon sisällä olisi tarkoitus uusia meidän ulko-ovi ja työhuoneeseen johtava ovi samalla. Veljeni oli jo tehnyt tiedusteluja asian suhteen ja sovittiin että ensi viikolla sitten käydään valitsemassa tarkemmin näitä kaikennäköisiä tarvikkeita mitä tähän oviprojektiin liittyy. Eilen käytiin katsomassa lähellä olevaa valmisteilla olevaa näkötornia, josta maisemat olivat näin hulppeat. Tornintekeleen vieressä oli aivan ihastuttava kota, jonne täytyy jossain vaiheessa myös mennä makkaranpaistoon. Kodan sijainti on huonokuntoisillekin suunniteltu, sillä siihen viereen pääsee autolla.

Vapaa-ajan viettoa

No eilen oli toinen hoitokerta ja sinne meninkin hienosti taksin kyydissä. Sädehoitoon pääsee erillisellä kimppataksilla ja koska täältä meiltäpäin ei ole ketään muuta tällä hetkellä sädehoidossa kulkemassa, tarkoittaa se minun kohdalla sitä että ajelen yksin taksilla hoitoon ja takaisin. Aikaa tässä kaikessa tuhraantuu siis ainoastaan tuohon 60 km matkan kulkemiseen, eilen mulla oli aika klo 9.15, pois sairaalasta lähdin jo klo 9.22 eli en turhan kauan sisällä viihtynyt. Toki pääsin hieman ennen aikojani sisälle, mutta en paljoakaan.

Torstai-iltana kävimme uistelemassa, keli oli taas kerran mitä kaunein, saalista emme yllättäen saaneet yhtään. Mulla on sellainen tunne että vien kalat järvestä, koska emme saaneet yhtä ainutta kalaa, ei edes alamittaista tai irronnutta. Mukavaa silti oli vesillä olla, etenkin pieni kapteeni nautti veneilystä täysin siemauksin kun sai ohjata venettä täydessä vauhdissa. Tosin äitiä pelotti ihan oikeasti alussa, mutta sitten uskalsin jo nauttia veneen kyydissä Inkan ohjatessa venettä.



Kauniita maisemia voi täällä meilläpäin ihailla lähes missä vaan, tässä pari kuvaa todisteeksi siitä. Molemmat otettu kalastusreissulla.


Ja sitten tässä tämä kuva tosi upeasta rannekkeesta, on muuten tosi hyvältä tuntunut kädessä... Ja erityisesti näyttänyt upealta..


Tällä hetkellä odotammekin pientä Eeviä kyläilemään luoksemme. Leivoin tuossa odotellessa pari piirakkaa; tavallisen mustikkapiirakan sekä kanttarellipiirakan, koska löysin pakastimesta anopin antamia kanttarelleja vielä pussillisen. Eilen käytiin maistamassa tuoreista sienistä tehtyä piirakkaa, voi sitten vertailla sitä kumpi on parempaa. Tänään myös olen etsiskellyt kaavoja hattua varten, jolla pystyisin peittämään kasvot, koska auringossa oleminen on tätänykyä kielletty. Huomenna täytyy asiaa sitten viedä eteenpäin, ehkä jo jopa leikata kaavat, vaikka tuo ompeleminen ei innosta yhtään.. Mutta hattua tarvitsen ja sellaista ei nyt muuten ole näköpiirissä olemassa.