Korvakipuja

Nyt ei ole jaksanut edes tänne kirjoitella, sen verran on kivut ja väsymys taas hallinneet elämää. Noin viikko sitten alkoi korvakipu tässä ns. kuulevassa oikeassa korvassa, jota esiintyy silloin kun olen pitkälläni eli yritän nukkua. Korva on alipaineinen ja aina kun liikahdan niin se lumpsahtaa inhottavasti ja välillä myös kipeästi. Nyt selvitän sitten että kuka on se lääkäri joka ottaisi asiaan kantaa. Soitin korvapolille, josta nyt odotan vastausta asiaan. Syöminen on edelleen hieman hankalaa, ei tahdo maha kestää kovin hyvin erilaisia makuja ja edelleen on tyydyttävä syömään vain ihan tavisruokia kotona.

Viikonloppuna kävimme pikaisesti Savonlinnassa, reissu oli minulle erityisen raskas, shoppailusta ei tullut mitään kovan väsymyksen vuoksi ja esim. kirpputorit jäivät käymättä kokonaan. Molempina päivinä piti lisäksi nukkua päiväunet, että jaksaisi edes jotain. Muuten oli sitten ihan mukava käydä katsomassa uutta asuntoa, joka olikin jo siistissä kunnossa. Toimme tullessamme sieltä sitten meille työhuoneeseen liukuovellisen kaapin, jossa mahtuisi säilyttämään paremmin kaikkia kankaita ym. tarvikkeita, joita työhuoneeseen on alkanut kasaantumaan.



Käsityöt ovat siten jääneet vähän vähälle teolle. Tässä pari kuvaa näistä matonkuteista virkatuista kasseista, joita oli muuten tosi mukavaa virkata. Sininen on isompi ja tuo alempi raidallinen on huomattavasti pienempi, pysyy siten paremmin pystyssä. Molemmat virkattu meidän vanhoista lakanoista, näin sitä voi kierrättää hyvin nekin.





Tein viime viikolla pari kauluria, koska kummityttö tuntui olevan sellaisia vailla. Tuo alempi tosin on Inkalle, joka myös halusi yhden nähtyään tämän ylemmän. Nyt on Eeville sitten tulossa hieman toisenlainen, en ole ennen tuollaisia tehnytkään, joten opetteluksi meni. Lankana Novitan Pop plus, mummon tekemiä kirpputorilöytölankoja, jota on nopea neuloa ja joka tuntuu hyvältä ihoa vasten. Viimeistään viikonloppuna pääsee Eevi sovittamaan tuota ja nähdään miten se istuu. Toivottavasti jaksan siihen mennessä saada sen toisenkin valmiiksi. Pieniä huovutusjuttuja olen myös tehnyt, mutta niiden huovuttaminen on vielä tekemättä, ehkä saan nekin tällä viikolla koneeseen työnnettyä.

Väliaikatietoja

Nyt ei ole ehtinyt kovin koneella istuakaan, on sellainen meno päällä. Kuvia olen ottanut ja niitä ehkä joskus jaksan tänne koneellekin ladata, mutta en vielä tänään. Vointi on mennyt parempaan suuntaan, tällä hetkellä olen jo lopettelemassa lääkkeiden käyttöä kokonaan, tosin vielä välillä on kurkku niin kipeä että joutuu särkylääkettä ottamaan, mutta en enää mitenkään säännöllisesti. Syömistä harjoittelen kovasti, edelleen se tuottaa vaikeuksia, vaikka suun kirvely onkin vähempää. Tuo siirrännäinen kitalaessa sekä toiselta puolelta puuttuvat hampaat + turvotus vielä hankaloittavat syömistä. Makuaisti on ehkä hieman muuttunut, ainakin tuntuu että kaikki maistuu jollain tavalla erilaiselle. Yllättävän vaikeaa on tämä opettelu, en olis etukäteen uskonut, leikkauksen jälkeen sitä vaan jotenkin jatkoi syömistä, mutta sädetys on tosiaan muuttanut jotain, mitä en osaa edes tarkemmin kuvailla.

Kotona sen sijaan olen jaksanut tehdä vaikka mitä, leipomista olen tietoisesti hieman vähentänyt, koska pakastin on jo niin täynnä. Käsitöitä olen tehnyt, viimeisimmäksi kokeilin matonkuteista kassien virkkaamista ja aika jännän näköisiä niistä tulikin. Voi ihailla vanhaa lakanaa uudistettuna kassissa. Tiskirättejä olen tehnyt sitten välitöinä ja huovuttamista haluaisin harrastaa nyt enemmänkin, mutta ei ehdi joka paikkaan. Eilen sitten maalasin meidän olohuoneen tiiliseinän ensimmäisen kerran. Aikaa meni koko päivä ja uskomattoman paljon veti maalia tuo tiilipinta, mulla oli 9 litran astia maalia, jonka kuvittelin riittävän kahteen maalauskertaan. Sen sijaan en saanut maalattua seinää edes kokonaan ensimmäistä kertaa. Tänään lähdettävä asioille kaupunkiin, voi samalla ostaa lisää maalia. Toivon että toinen maalauskerta imee jo vähemmän.. Tulee muuten erinäköinen olohuone, kunhan saamme vielä ensi viikolla uuden tv-tason ja seinähyllyt, jotka kävimme lauantaina tilaamassa. Sitten pitäisi tietenkin vielä ostaa uusi televisio... Suunnitelmia riittää, kunhan vaan rahat riittäisivät.

Ensimmäinen tiskirätti

Sain tiskiräti valmiiksi jo eilen illasta, mutta vasta tänään tajusin että täytyyhän siihen tehdä vielä ripustuslenkki siinä vaiheessa kun olin ottamassa sitä käyttöön. Se ei ikävä kyllä tuossa kuvassa vielä ole, mutta aivan taviksen tein ja lähinnä sitä varten että saan sen koukkuun kuivumaan. Olen testaillut sitä tämän päivän ajan tuossa leipomisen lomassa ja täytyy yllättyneenä todeta että ei hassumpi rätti ole tuokaan. Yllättävän hyvin näyttää pyyhkivän ja koko on n. 20 x 20, mikä ainakin mun käteen vaikuttaa aivan sopivalta. Toinen on jo hyvää vauhtia tulossa, samanvärisenäkin, koska tuota keltaista puuvillalankaa olen joskus ostanut kirpparilta enemmänkin. Kaappien uumenista löytyi myös muita mukavia värejä, valkoista en aikonut käyttää, koska joku kommentoi sen likaantuvan niin helposti. Inka innostui myös tekemään omaa versiotaan kaksivärisenä virkkaamalla, siitäkin on tulossa tosi hyvännäköinen oranssi-valkoinen.

Sitten tässä pari kuvaa tämän päivän leipomuksista, eilen tein porkkanasämpylöitä ja omenapiirakan, ne unohdin kuvata, tänään oli sitten pullan ja kakun vuoro. Huomiselle jäi kaverilta saatu ananaskakun ohjeen kokeilu, kiitos vaan kaimalle, joka ei pihtaa hyvien ohjeiden kanssa, vaan antaa niitä muillekin käyttöön. Ainakin siellä ananaskakku on ollut erityisen maukasta, huomisen jälkeen voin ottaa kantaa omatekoiseen.

Joku raja täytyis tähän leipomiseen löytyä, mutta eiköhän se tule luonnostaan kun alan viimeistään maanantaina maalaamaan tuota olohuoneen seinää. En ehdi sentään montaa asiaa yhtä aikaa
tekemään. Vielä pitäis osata päättää seinän väri ja jaksaa raahata nuo tavarat pois maalaamisen tieltä. Lauantaina pitäisi myös käydä etsimässä meille uusi tv-taso, entinen saa kierrättyä Johannan huoneeseen. Tämä on ollut suunnitelmissa jo varmaan vuoden ajan, mutta aikaisemmin ei ole ollut aikaa sitä toteuttaa. Nyt minua ei enää pidättele mikään tämän projektin toteuttamisessa.

Käsitöitä

Onpas taas onneksi muutama päivä mennyt eteenpäin suhteellisen nopeasti. Suu on ollut kipeä ja syömisen kanssa on temppuilua. Piti jo taas soittaa lääkärillekin, koska lääkkeet olivat loppumassa ja elämä tuntui taas epätoivoiselta tuon suun kirvelyn kanssa. Lääkärin ohjeesta/käskystä kävin sitten ostamassa vihdoin sitä puudutusainetta, jota pitäisi siis käyttää ennen syöntiä suun puuduttamiseen. Olen suhtautunut aineeseen kovin epäluuloisesti, enkä riemumielin tätäkään ollut aloittamassa, mutta kävin sen kuitenkin ostamassa. Sen seurauksena sitten suu onkin ollut parempana, olen pystynyt joka päivä syömään ja juomaan. Eli taitaa lääke olla tosi tehokasta kun auttaa jo kotona olemalla tuolla apteekin pussissa. On siis hintansa arvoista ainetta ihan selvästi. Viikko on nyt mennyt sädehoidon loppumisesta ja uskaltaisin väittää että olo juuri tänä aamuna voisi olla jopa parempaan päin menevä. Toivottavasti voin viikon päästä olla vielä varmempi asiasta.

Olen siis ehtinyt tehdä muutakin, ja koska perheellä kun tuli herkkukiintiö täyteen, olen selkeästi vähentänyt tuota leipomista ja siirtynyt enemmän tuonne käsitöiden pariin. Tässä parit huovutetut patalaput, joita oli taas pitkästä aikaa ihana virkata. Jospa näistä jäisi jo joku itsellenikin, viime talvenahan jäin konsanaan itse ilman patalappuja, sen verran annoin niitä joululahjoiksi. Nyt ajattelin heti ottaa käyttöön nuo turkoosit, joista tuli mun mielestä tosi raikkaan väriset. Lankana siis Novitan Huopanen ja ohje Novitalta.



Sitten tässä on pari jämälangoista tehtyä pannunalusta, jotka olin tehnyt jo valmiiksi viime keväänä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi suorittaa päättelyt, jotka muuten ovatkin aina mulle sitä inhottavinta käsitöiden tekemisessä (jos ei lukuun oteta pehmoeläinten osien yhdistämistä). Nämä ovat menossa lapsille, ovat siis "tilaustavaraa".







Tässä sitten on pipo, jonka tein jo itsekkäästi itselleni, siksi näyttää vähän suurelta mallina toimivan Johannan päässä. Pipon malli oli uusimmassa Suuri Käsityölehdessä ja pipon ihanuus on tuo niskan pidennys, suojaa muuten tosi hyvin niskan. Virkkasin sekä mustan että valkoisen kukan, mutta tuo musta näytti paremmalta, niinpä laitoin sen tuohon pipoon. Lankana käytin 7 Veljeksen raitalankaa, jolloin tuosta tuli tuollainen kukertavan oloinen. Inkan mielestä pipo on kauhea, mutta minä tykkäsin, se varmaan on pääasia.

Nyt sitten innostuin tiskiräteistä, kävin jo eilen netissä tutustumassa ko. aiheeseen ja ihailemassa erityisesti kummitätini tekemiä tiskirättejä. Aion itse kokeilla myös niiden tekemistä ja vielä enemmän tällaista ekohörhelöä kiinnostaa niiden käytettävyys, voivatko ne todella toimia käytössä?? Tähän ei auta muu kuin etsiä sopivaa lankaa ja tehdä testi.. Huovuttaminen ja tämä on nyt in meidän talossa tällä hetkellä. Ja se, että viime yönä sain idean että hävitän tietokoneen meidän makkarista tyttöjen huoneeseen, saan vihdoin mahtumaan meille yöpöydät ja yövalot, kerrankin sellainen siisti ja rauhallinen (??) makuuhuone. No saa sitä haaveita aina olla, vaikka jo tuota kirjoittaessani rupesi vähän epäilyttämään tuon hankkeen onnistuminen. (siis se siisti makuuhuone..)

Eilen kävin jo sopimassa työasioistakin, mulla saikku siis loppumassa 11.10. Sen jälkeen pidän viikon vielä edellisvuoden lomia ja palaan työpaikalle 19.10. Aivan ihanalta tuntuu että se on jo noinkin lähellä, olenhan ollut tässä sairastelemassa siinä vaiheessa jo lähes viisi kuukautta. Lomapäiviä jää vielä käytettäväksi kaikki tämän vuoden lomapäivät, toivottavasti voin sitten joulun aikaan ja keväällä niitä hyödyntää ja tällä tavoin keventää työtaakkaa..

Kipuillessa

Ei ole kivut hellittäneet yhtään, lähinnä sanoisin että ne ovat vain lisääntyneet viime päivien aikana. Viime yönä heräsin jo neljän aikaan, mutta minkäs teet kun ei voi enempää näitä lääkkeitä käyttää.. Päivät menee sitten paremmin kun voi touhuta kaikenlaista muuta, eikä jouda miettimään liikaa koskeeko johonkin kohtaan nyt enemmän tai vähemmän. Syöminen on taas luiskahtanut todella vähäiseksi, samoin juominen. Eilisen saldo juomapuolella oli kokonaiset 7 dl mehua, ei siis millään tavalla riittävä, mutta vielä on pitänyt sinnitellä näillä vähäisillä. Paino on taas laskusuunnassa, noin puoli kiloa per päivä näyttää häviävän.. Olen myös huomannut että hiukset lähtevät päästä, niitä lähtee tukottain takaraivosta, tänään sitten kohtasin tämännäköisen todellisuuden:


Kaljua on tullut jo tosi paljon ja enemmän tietysti tälle vasemmalle puolelle, johon on myös enemmän sädetetty. Onneksi päällä olevat hiukset vielä ovat sen verran pitkät ettei kukaan varsinaisesti näe kaljuani mikäli en nosta hiuksia ylöspäin. No toivotaan että ne kasvavat vielä takaisin..

Olen tehnyt muutakin kuin repinyt hiuksia päästäni, sain sen Jarin pipon valmiiksi ja tässä siitä kuva. Olen erityisen ylpeä siitä että kaikista kivuista huolimatta sain aikaiseksi kokonaisen valmiin neulontatyön. Ohje on uusimmasta Käsityölehdestä ja lankana vihreä Seitsemän veljestä.


Leiponut olen taas hullun lailla, olen tehnyt piirakoita ja paistoksia sekä ruokaa enemmän kuin koskaan ennen. Täytyy jo sulloa pakastimeen osa leivonnaisista, näyttää tulevan perheelle raja vastaan siinä miten paljon voivat herkkuja syödä. Tämän päivän saldona on sienipiirakka (tosin vain herkkusienistä), mustikkakukko, mokkapalat ja omenapiirakka, josta jo hätäpäissäni unohdin rasvan pois taikinasta, mutta voi sitä siitä huolimatta syödä. Tässä pari kuvaa tämän päivän touhuista, unohdin ottaa niitä juuri silloin kun otin pois uunista, joten ovat jo valmiiksi vähän käsiteltyjä..


Sitten ei voi olla kuin nöyrän kiitollinen kaikille niille ihanille ihmisille, jotka ovat meitä viime kuukausien aikana auttaneet. Olemme saaneet omenoita ja hilloja, soppaa ja uunijuustoa ja tänään viimeisimmäksi saimme sangollisen kanttarelleja, olemme saaneet myös karvarouskuja pussillisen. Jari itse kävi eilen keräämässä kuulemma elämänsä ensimmäisen kerran sangollisen puolukoita. On tänä vuonna metsän antimia meillä säilössä enemmän kuin koskaan ja mieli on sen puolesta hyvin iloinen, vaikka tosin tällä hetkellä pystyn syömään vain silmilläni..

Ohi on

Nyt on sitten sädehoito vihdoin ohi. Itse asiassa se loppui jo eilen, mutta en jaksanut vielä eilen käydä sitä täällä hehkuttamassa, sen verran kipeä olen. Toissapäivänä piti käydä lääkärin juttusilla puhumassa taas kivuista, jotka ovat taas lisääntyneet. Samalla puhuin siitä etten millään voi kuvitella käyväni sädehoidossa enää maanantaina. Lääkäri suhtautui pyyntööni hyvin ymmärtäväisesti ja ehdotti että hoito voisi loppua jo seuraavana päivänä eli keskiviikkona. Se kyllä tuntui jo siltä kuin olisi saanut lottovoiton ja lupasin seuraavana päivänä vielä jaksan tulla hoitoon. Sain samalla kipulääkkeeksi OxyNorm-kapseleita, jotka siis ovat morfiinia vastaava lääke. Kotona otin yhden kapselin ja tipahdin lähes samantien uneen, parin tunnin kuluttua heräsin, kivut olivat poissa, mutta valtava paha olo tuli tilalle ja oksensin sekä kärsin loppuillan pahoinvoinnista, en siis uskaltanut niitä enää käyttää.

Eilen sitten menin viimeistä kertaa sädetettäväksi ja pääsin taas lääkärin juttusille. Totesimme yhdessä että OxyNormia ei varmaan enempää kannata käyttää, joten ei auttaisi nyt muu kuin vielä Panacodia ja Ibumaxia lisäämällä yrittää pärjätä seuraavat kaksi viikkoa, jotka kuulemma ovat vielä erityisen hankalia. Tällä hetkellä sitten meneekin maksimiannokset ko. lääkkeistä ja hädin tuskin niillä pärjään, mutta yritän nyt pari viikkoa näin selvitä, sen jälkeen pitäisi olon ruveta helpottamaan. Ja ainakin tämä hoidon loppuminen on jo psyykkisesti niin iso asia, että tuntuu ettei kivut paljoa enää voin minua lannistaa, olen niin onnessani siitä ettei tarvitse joka päivä lähteä taksilla kaupunkiin.

Sain muuten vihdoin sen jäädykevuokanikin ja tein sitten hoidon loppumisen kunniaksi sen lakkaparfeen, josta jo aikaisemmin mainitsin. Tässä kuvaa valmiista tuotoksesta, kaikki sitä maistaneet kehuivat sitä kovasti, itse en pystynyt sitä maistamaan, joten en osaa sanoa. Tosin aineksista päätellen se ei ole kovin pahaa ole voinut olla. Kuvassa se ei ikävä kyllä edes näytä niin hyvältä kuin luonnossa..



Sitten tässä kuva myös omena-kauralesepaistoksesta, joita olen tehnyt jo parikin tässä tämän viikon aikana. Tämä paiston syödään vaniljakastikkeen kanssa lämpimänä.


Hirmu vimma leipoa ja laittaa ruokaa nyt kun ei itse pysty syömään, annahan olla sitten kun saa taas syödä niin se aika menee varmaan siihen syömiseen kun enää ei etenkään ruuanlaitto sitten kiinnosta. Tänään Jari laittaakin meille ruokaa, on tulossa perunamuussia ja paistettua kuhaa (toivon todella että pystyn ruoka-aikaan syömään).

Viimeinen viikko

Tänään sitten alkoi viimeinen sädetysviikko, eikä niin mukavissa merkeissä. Eilen jouduin jo tuplaamaan Panacodin annoksen lisääntyneiden kipujen vuoksi. Alkoi taas kurkkuun koskemaan ja syöminen hankaloitui joka kerralla. Nyt sitten käyskentelen täällä pienessä sumussa, sen verran tuntuvat vaikuttavan minuun taas nuo lääkkeet. En uskaltaisi tällä hetkellä itse lähteä esim. ajamaan autolla, sen verran hutera on olo. Tänään kun menin sairaalalle ja sanoin että viikonloppu meni huonosti niin tuntui että oikein tuotin pettymyksen hoitajille, ihan niinkuin en olisi saanut sanoa että huonosti menee.. Ihmettelivät vain kovasti kurkkukipua, sädetystä kun ei anneta mulle kurkkuun. No enpä sille kuitenkaan mitään mahda että kurkku siitä huolimatta on kipeä, en voi sitäkään asiaa itse päättää. Sitten myös ilmoitin että en aio enää ensi maanantaina tulla sädetettäväksi, olen niin kypsä etenkin henkisesti koko hoitoon ja väsynyt näihin jatkuviin hankaluuksiin ja kipuihin, jotka vain pahenevat päivä päivältä. Ei voi koko hoito olla kiinni siitä yhdestä kerrasta ja sanoihan joku lääkärikin jossain vaiheessa että hoidot on vähän ylimitoitettu, en vain usko että kukaan sitä enää myöntää. Mutta onneksi saan tehdä tämän päätöksen ihan itse, siihen en tarvitse keneltäkään lupaa.

Jäi vielä parfeetkin tekemättä väsymyksen vuoksi, mutta vielä sen teen ja esittelen sitten kuvan kera aikaansaannostani. Eilen tein ruuaksi kokeilumielessä makaroonilaatikkoa, johon laitettiin pinaattia ja munamaidon tilalle kanakeittoainekset ja ruokakermaa. Yllätyksekseni koko perhe tykkäsi kovasti ruuasta, jopa Inkakin, joka suhtautui laatikkoon hyvin epäileväisesti.

Keittiöhommia

Tänään olen taas uurastanut keittiössä lähes pakonomaisesti. Olen leiponut kakun, tehnyt omena-kauralesepaistosta ja siihen vaniljakastiketta. Tein myös lakkahilloa, koska huomenna aion tehdä lakkaparfeeta (kuulostaa muuten hienolta, mutta on lakkajäädyke ainakin mun mielestä). Tällä hetkellä keitän hirvenlihaa, josta aion tehdä itselleni keittoa. Toivoisin että voisin todella syödäkin sitä sitten kun se on valmista. Ja paistoinhan mä vielä pari pellillistä sämpylöitä, tosin ne oli sellaisia valmiiksi tehtyjä, paistamista vaille olevia. Suu on niin mahdottoman kipeä, että ihan selvästi tällä touhuilulla vaan yritän saada aikaa kulumaan ja edes muita syömään, koska oma syöminen on niin onnetonta. Sentään nukuttua olen saanut, mutta päivisin täytyy keksiä jotain aktiviteettia etten jouda liikaa miettimään omaa vointiani. Muulle perheelle teen pyttipannua ruuaksi, perunat keitin jo aamupäivästä sitä tarkoitusta varten. Yritän nyt epätoivoisesti vihdoin tyhjennellä tuota pakastinta vanhenevista tuotteista ja siinä samalla toivottavasti pienennän ruokalaskua. Toisaalta leipomistarvikkeita tulee ostettua enemmän, mutta taas sitten ei valmiita pullia yms. jotka myös ovat aika kalliita.

Eilen kävin sädehoidon lisäksi vielä tk-lääkärin juttusillakin. Leikattuun käteen alkoi muodostumaan sellainen punainen, tulehtuneen näköinen patti, joka ilmeisesti johtuu siitä että joku ns. sulava tikkilanka ei haluakaan sulaa siellä ihon sisässä. Lääkäri avasi kohdan ja puristeli sieltä ylimääräiset nesteet pois, mutta ei löytänyt sitä lankaa. Maanantaina sitten mentävä näyttämään kättä uudestaan. Ihan niinkuin ei olisi taas ollut muutenkin vaivoja jo omaksi tarpeeksi. Eilen kävin sitten myös työpaikalla katsomassa työkavereita, joita onkin jo kova ikävä. Kaikki siellä oli ennallaan, mutta ikävä töihin lisääntyi käynnin jälkeen, toivottavasti 12.10 aloitan taas työt.

Illasta kävimme sitten vielä mummon luona hakemassa omenoita, joita näyttää tulevan erityisen paljon tänä syksynä. Ovat kuulemma vielä kaiken lisäksi hyvän makuisiakin (joudun tällä hetkellä tyytymään toisten mielipiteisiin). Mummo oli tehnyt aivan loistavan makuista kääretorttua, jota kärsin syödä, joten ei ollut hukkareissu millään tavalla. Tänään sitten piti laittaa Johanna ja Jari käymään siellä uudestaan, nimittäin perunat olivat lopussa, tuovat myös lisää omenoita, joista koetan tehdä sitten jonkinsorttista omenasosetta ehkä huomenna. Ei muuten ihme että eilen illasta sitten olinkin aivan puolikuollut väsymyksestä, nukahdin jo varmaan yhdeksän jälkeen illalla enkä sitten ennen aamua tiennyt mistään yhtään mitään. Enää kuusi päivää ja huominen vielä vapaata, tämähän tuntuu tällä hetkellä aika siedettävältä.. Minkähänlainen ilonjuhla on ensi viikonloppuna, tai sitten kun hoidot ovat kokonaan ohi??

7 jäljellä

Vielä pitäisi jaksaa pinnistellä, 7 kertaa jäljellä eli huomisen jälkeen ensi viikko ja sitten yksi päivä. Tällä hetkellä vointi kohtalainen, kieli on takaa tosi kipeä taas näin loppuviikosta, toivottavasti pääsee rauhoittumaan viikonlopun aikana. Nenä on samoin kipeä, on sekin palanut sisäpuolelta. Poskista näkee punaisen alueen mille sädetetään. Mutta taas verrattuna viime viikkoon tilanne on kohentunut kovasti, edelleen pystyn syömään sen verran että pysyn tolpillani ja ei pääse nestehukka vaivaamaan.

Tänään innostuin sairaalareissun jälkeen leipomaan, tein mustikka- ja vadelmapiirakkaa sekä tuollaista omenatorttua, jonka ohje on Rainbow:n erikoisvehnäjauhopussin kyljessä. Tästä vinkistä kiitos kuuluu Jarin kummitädille, joka oli ohjetta onnistuneesti kokeillut ja jonka seurauksena itsekin sitä nyt innostuin kokeilemaan. Tässä kuvat leipomuksista, vielä näiden lisäksi uunissa on Paholaisen kakku...



Laitoin Jarin hakemaan leipomistarvikkeita kaupasta ja onnistuneesti mies toi sitten hillosokeria pari kiloa.. Onneksi kauppa ei ole kaukana, sai lähteä uudelleen ostoksille. Täytyy varmaan harkita hillon keittämistäkin, koska nyt on sokeriakin siihen tarkoitukseen olemassa. Meille on nyt sitten vaihdettu ovikin, tässä kuvat ennen ja jälkeen, jokainen voi arvella kumpi on kumpi. Kiitokset tästä kuuluvat veljelleni, joka osasi laittaa oven paikoilleen, meidän taidoilla se ei olisi onnistunut. Tyytyväisiä olemme uuteen oveen olleet, toivottavasti pitää ensi talvena pakkasen loitolla paremmin kuin tuo vanha.