Sunnuntain viettoa

Nyt alkaa jo taas elämä voittamaan, on sen verran sairastellessa mennyt tämä viikonloppu ihan tuolta torstai-illasta alkaen. Mulla ilmeisesti lääkekuuri sotki elimistön sen verran lahjakkaasti että perjantain makasin illasta lähes tiedottomana sängyssä pahoinvoivana, mahakipu jatkui vielä lauantaille ja vielä tänäänkin on hieman mahaan vielä koskenut. Ruokahalu meni kokonaan ja ruuan ajatteleminenkin toi huonon voinnin. Lisäksi Inkalle tuli kuume torstaina ja perjantain olinkin Inkan takia kotona, tosin en tiedä miten olisin omankaan voinnin puitteissa töissä tuolloin selvinnyt.. Nyt siis alkaa jo olla asiat paremmin, ruoka on maistunut paremmin ja kuume alkaa olla historiaa.

Tänään heräsin sitten tavanomaiseen tapaani aikaisin aamusta, jo heti viiden jälkeen (en sentään yleensä NÄIN aikaisin nouse, mutta vissiin nukkumiskiintiöni oli jo täynnä). Katselin siinä lasten heräämistä odotellessa pari elokuvaa ja tein toiset vauvantossut valmiiksi joutessani. Noitakin tein taas monen monta päivää, ei näy nykyään ehtivän käsitöitä tekemään sitten millään. Lankana edelleen Novitan Wool ja ohje joko viime kevään tai kesän Novitan lehdestä, en nyt tarkemmin muista enkä jaksa lähteä tietoa etsimään. Niistä tuli aika tyttömäiset, Inka ei halua näitä antaa opettajalle siltä varalta jos sille syntyykin poika.. Jääpähän tossut sitten odottamaan tyttövauvan syntymää jollekin.


Tänään pääsin jo ulkohommiinkin voimien taas palauduttua. Vaihdeltiin vähän kukkien paikkoja kukkapenkistä toiseen ja mukavaa oli multaa tonkia. Tosin tuo meidän savikkoinen pihamaa meinasi käydä voimille kun piti hieman uutta kukkapenkkiä yrittää kaivaa. Lisäksi olen ahkerasti pessyt pyykkiä ja leiponut Inkan huomisille kaverisynttäreille jo kakkupohjankin. Tuntuu että on tehnyt valtavasti hommia kun muutaman päivän on tekemättä mitään. Perjantaina tosin aamupäivästä ehdin jo luulla että pesukone hajosi, se nimittäin ei suostunut linkoamaan pyykkejä ollenkaan. Hätäpäissäni soitin jo huoltoliikkeeseen asiasta, sieltä naisihminen minua asiallisesti opasti tyhjentämään nukkasihdin ja sillä asia sillä kertaa korjaantui.. Kyllä hävetti kun en tuota itse tajunnut tehdä, tosin sain sieltä apua koneen tyhjentämistä varten, meillä kun ei ole lattiakaivoa samassa tilassa koneen kanssa. Eli oli siitä oikeasti apua, mutta tulipahan taas niin blondi olo soitellessa..

Ukkosta olen koko päivän odotellut tänne tulevaksi, välillä kaukaisesti on jyrähdellyt ja mustat pilvet liikkuneet milloin missäkin suunnassa, mutta ei ole vielä kohdalle sattunut. Toivottavasti ei tule myöhemminkään, ainakin ysiltä pitäisi päästä Heroesin pariin rauhoittumaan ja kuulemma isäntäkin on tulossa ensi yön aikana kotiin, onhan tuo jo viikon työreissulla viipynytkin eli on jo aikakin.

Aurinkoa

Taas on saanut nauttia kauniista kevään auringonpaisteesta, vaikka tosin suurin osa päivästä menikin töissä neljän seinän sisällä. Työmatkan aikana aurinkoa voi ihailla auton ikkunoiden läpi ja nyt illasta kävi vieraita, joten ulkona en juurikaan ehtinyt olemaan, ehkä huomenna sitten. Tosin tuo kitalaki on vihoitellut siinä määrin että tänään ei olisi varmaan jaksanut mitään tehdä joka tapauksessa. Piti hakea jo lääkekuuri tulehdusta lievittämään ja kipu sekä kitalaessa että yleinen pääkipu on nyt iltapäivästä ja illasta ollut ihan kiitettävää, särkylääke onneksi vähän auttanut asiaa. Pitäisi vielä valvoa kun vasta reilun tunnin päästä alkaa Fringe, jonka haluaisin katsoa.

Nyt olen saanut vihdoin tämän pahan neulomisjumin poistettua, sain neulottua jopa vauvantossut. Toiset aloitin heti perään ja nyt on kauhea kytö taas neulomaan, mutta kun tässä koneellakin pitäisi olla.. Tässä kuva tossuista heti tuoreeltaan. Lankana Wool ja malli Novitan lehdestä, otin helpoimman ohjeen, että pääsen aloittamaan, kynnys oli aika korkea neulomisen suhteen yleensäkin, tuntui että into lopahti ihan konsanaan siinä vaiheessa kun hartiat menivät jumiin. Tossut ovat menossa Inkan opettajalle, joka kesäloman alkaessa jää äitiyslomalle. Tosin jos noista seuraavista tulee paremman näköiset niin ne menevät sitten opettajalle.


Viikonloppu meni sitten tosi nopeasti, ei joutanut koneella käymään ollenkaan, niin kiireisenä piti ulkohommat. Kello oli kymmenen jo aina ennen kuin huomasikaan ja tuntui että ulkona olisi tekemistä vaikka kuinka. Onpahan tavoitetta sitten tuleviksi viikonlopuiksi. Eevi kävi sunnuntaina kylässä esittelemässä kävelytaitojaan, jotka todettiin aivan kelvollisiksi. Tosin aina kun neidille tuli kiire, niin konttaamalla sitä mentiin eteenpäin. Renkaita vietiin mummolaan kesäsäilöön, samalla saimme ikuistettua riihen seinämältä sisiliskon, joka oli tullut ottamaan aurinkoa. On se muuten aika iljettävän näköinen tuo sisilisko etenkin kun katsoo kuvaa suurennettuna..


Sisilisko ei ollut ainoa joka nautti kesäisestä kelistä. Leevi nautti kovasti pyöriessään pellolla kuivaneissa heinissä ja olikin aikamoinen näky ruohonkorsien jäätyä sen turkkiin kiinni. Ei ollut tietoakaan samasta koirasta joka edellispäivänä sai ilmeisesti taas epilepsiakohtauksen ja menetti muutamaksi minuutiksi liikuntakykynsä kokonaan. Näitä kohtauksia on tullut muutama, mutta ne ovat kestäneet vain pienen hetken ja sen jälkeen koira on ollut entisenlainen. Epilepsia on vain minun antama diagnoosi, lääkärissä emme koiraa sen vuoksi ole käyttäneet, koska muuten Leevi vaikuttaa aivan normaalilta. Ikää tietystä on jo 8 vuotta, joten liekö vanhuuden oireita, ainakin kuono on selkeästi harmaantunut.

Saikulla

Tänään on mahtava auringonpaiste, tosin lämpötila ei vielä kovin korkealle taida nousta, viikonlopuksi oli luvattu jo lämpimämpää keliä. Puissa lehdet kasvavat suuremmiksi päivä päivältä ja etenkin kukkapenkkiä on mielenkiintoista seurata päivittäin. On hieman tuskaista istua enimmäkseen paikoillaan kun ei uskalla oikein mitään tehdä. Eilen olin leikkauksessa, jossa kitalaestani poistettiin adenooma eli hyvälaatuinen sylkirauhasen kasvain. Patti olikin ilmeisesti kasvanut sitten viime kuvauksen, koska se oli suurempi mitä odottivat sen olevan. Leikkaus meni hienosti, mitä nyt leuat väsyivät kovasti. Illasta haava alkoi vuotamaan, mutta asettui hyvin kun imeskelin jääpaloja. Syöminen on vaikeaa ja tänään vielä täytyy pidättäytyä lämpimistä ruuista kokonaan. Mitään kovia ruokia en saa syödä ennen tikkien poistoa, joten vielä tuon karppaamisen lisäksi on taas uusia rajoitteita, mutta onneksi syömiset pystyy hyvin kaikesta huolimatta järjestämään. Tikkien poisto on parin viikon kuluttua ja vuoden ajan tuntuvat seuraavan tilannetta, koska nämä tuntuvat kuulemma uusivan herkästi. Eihän sitä auta muuta kuin mennä tutkittavaksi silloin kun käsketään. Onneksi en pelkää hammaslääkäriä, muuten voisi olla aika tuskaista käydä jatkuvasti tutkittavana.

Eilen illalla oli hetken aikaa olo, että nyt voisin syödä jäätelöä, kun haava alkoi vuotamaan ja piti jotain kylmää saada suuhunsa. Sitten rohkeasti otin partaäijäjugurttia ja se riitti jäätelön sijasta oikein mainiosti. Mulla on jostain syystä ollut mahdoton ennakkoluulo tuota jugurttia kohtaan, mutta nyt uskaltauduin sitä maistamaan ja totesin sen aivan loistavaksi evääksi. Karppaajien sivuilla nimittäin tätä partaäijäjugurttia kehutaan maasta taivaaseen, joten pitihän sitä parin viikon mietinnän jälkeen meillekin ostaa. Kaiken kukkuraksi sitä saa jopa meidän kylän kaupoista. Minä olen meillä enää ainoa jäsen, joka karppaa, Jarskin itsekuri vähitellen murtui kokonaan ja se on palannut takaisin entiseen ruokavalioonsa. Ehkä leivän ja perunan syöntiä tuntuu rajoittavan jatkossa, mutta sehän on jokaisen oma asia. Painokin näytti mulla kuitenkin laskusuhtaiselta sitten edellisen mainitsemisen, joten ei syytä huoleen millään tavalla.

Olen aivan rakastunut nykyään Kotiteollisuuden tuotantoon, tälläkin hetkellä nautin siitä kun saan rauhassa kuunnella musiikkia kun Jarikin lähti puita tekemään takapihalle. Autossa mulla on vain kakki levyt mp3-muodossa ja mun auton soitin ei näytä biisien nimiä ollenkaan näytöstä, joten on joskus kiva kuunnella samat biisit siten että tietää minkä nimisiä biisejä olen kuunnellut. Vielä syksyllä täytyy kyllä mennä katsomaan Kotiteollisuutta ihan livenä, kunhan ensin olen nämä jo ostamani liput käyttänyt. Onhan sitä näissäkin käymistä kerrakseen.

Eilen sain kuulla ilouutisen siitä että kummityttö oli oppinut kävelemään, HYVÄ EEVI!! Eevin pitikin käydä meillä eilen kylässä, mutta eivät sitten ehtineetkään, joten kuulin tämän ilouutisen puhelimessa. Ensi viikolla onkin pikkuneidin 1-vuotispäivä, joten ihan oikeaan aikaan on tämäkin taito tullut opittua. Odotamme täällä kovasti sitä kun saamme taas pienen vieraan yökylään, asiasta on ollut jo puhetta ja kesällä varmaan jossain vaiheessa toivottavasti se toteutuu.

Nyt taidan lähteä katsomaan miten isäntä on saanut tätä kasaa pienemmäksi, on siinä vähäksi tekemistä. Tuntuu että elämä on yhtä puiden miettimistä, milloin miltäkin kannalta.. Mutta sitten kun miettii rahan kannalta niin puut ovat erittäin kannatettava vaihtoehto.

Kevättä ilmassa

Eilen äitienpäivänä Johanna uskaltautui sitten heittämään talviturkin itseltään tuossa meidän venelaiturilla. Vesi oli oletettavasti niin kylmää etten uskaltanut itse edes sitä kokeilla sormella. Inka uskalsi uittaa varpaitaan hetken aikaa vedessä, mutta ei ajatellutkaan siskon tavoin hypätä suinpäin hyiseen veteen. Kaiken lisäksi uinnin jälkeen Johanna ei ollenkaan edes hytissyt vaan väitti että on ihan lämmin olo.. Sanoi sentään veden olleen kylmää. Tässä ihan kuvan muodossa tämä historiallinen tapahtuma. Johannan kohdalla tämä historiallisuus jatkui vielä tänäänkin kun oli saanut 9 matikan kokeesta. Siitä meinasi jo mennä salaatti väärään kurkkuun, sen verran yllättynyt olin asiasta. Toivon vain että tämä suuntaus jatkuisi nyt muissakin kevään kokeissa. Taitaa olla niin että tyttö tosissaan nyt yrittää parantaa tapojaan kesän ratsastusleiriä ajatellen..


Viikonlopun kaksi yötä tytöt viettivätkin Suonenjoella. Aluksi piti mennä vain yhdeksi yöksi, mutta lauantaiaamuna alkoivat puhelimet soimaan ja pyydettiin lisäaikaa ja eihän sitä voinut kieltää koska sielläkin vanhemmatkin antoivat tytöille luvan jäädä vieraisille vielä toiseksi yöksi. Kotiin tytöt haettiin sitten sunnuntaina ja kivaa tuntui olleen, vaikka Inkaa edelleen hävettää se, kun oli unissaan mennyt kaverin kainaloon nukkumaan. Toivottavasti saamme nämä Suonenjoen tytöt sitten meillekin vastavierailulle tänne maalle jossain vaiheessa.

Meillä isännän kanssa meinasi vaan tulla aika pitkäksi kun ei kukaan ollut kotona tappelemassa eikä mekään jaksettu koko viikonloppua tapella keskenään... Lauantaina saatiin aamusta siivottua pihaa ja trimmattua meidän harvoja pensaita ja puita. Sitten iltapäivällä alkoikin sataa vettä, joten päätimme käydä kaupungissa ostoksilla ja kummityttöä katsomassa. Ostimme kaupungista meille jo toisen kompostin, jossa voidaan jälkikypsytellä meidän talousjätteitä sekä laittaa kaikkia lehtiä yms. muuta puutarhasta tulevaa jätettä kesän aikana. Tuo lämpökompostorin tuotos ei vielä ihan käyttövalmista ainakaan meillä ole siinä vaiheessa kun se on jo sieltä kaivettava ulos. Naapureille on paljon kauniimman näköistä kun nämä epämääräiset kasat ovat jatkossa kauniisti piilossa. Naapurit eivät tosin ole suoraan valittaneet, mutta yritän huomioida tällaisia asioita ennen kuin tulevat huomauttelemaan. Sen sijaan naapuriapua nähtiin taas silloin lauantaina aamusta kun rupesin nyhertämään koristevattupensasta pienillä saksilla. Sen nähtyään naapuri tarjosi lainaan suurempia leikkureita, joilla oli jo huomattavasti helpompi oksia katkoa, mutta lopullinen täyttymys saatiin vasta kun Jari viimein minun vastusteluista huolimatta kaivoi esille moottorisahan ja sillä pisti parissa sekunnissa nämä puskat matalaksi. En ymmärrä miten olinkaan niin konevastainen, koska homma hoitui aivan mallikkaasti silläkin tavalla.. Tästä varmaan viisaammat huomaavat että meillä ei olla mitenkään viherpeukaloita, kun moottorisahaa tarvitaan jo tuollaiseenkin hommaan.. Mutta onhan sitä yritettävä omaa pihaa vaan jollain tavalla aina pitää siistinä. Tässä muuten kuva siitä meidän uudesta puutarhajätekompostista.


Sain eilen anopilta samettiruusun taimia. Mun piti alunperin itse kasvatella niitä, mutta enhän minä muistanut ollenkaan koko samettiruusuja siinä vaiheessa kun niitä olis pitänyt kylvää. Monta kertaan keväällä aika rientää niin nopeasti että moni muukin homma jää vain tekemättä. Mutta onneksi mummo sitten eilen halusi lahjoittaa muutaman taimen meille kasvatettavaksi (toivon totisesti etten sitten tapa niitä kaikkia). Tänään sitten koulittiin niitä Inkan kanssa ja tässä lopputulosta.


Piti tehdä tuo homma heti kun pienikin inspiraatio iski, saattaa olla ettei sitä kovin kauan kestä. Ollaan taas muutenkin koko viikko tyttöjen kesken kotona ja itse olen keskiviikkona menossa pienimuotoiseen leikkaukseen, joten en tiedä miten sen jälkeen pystyn mitään tekemään. Ajattelin että teen listaa kaikesta mitä voitais samalla puudutuksella leikata ja operoida ja esitän ne sitten lääkärille, esim. rasvaimu tuli ensimmäisten joukossa mieleen... Mutta ehkä ne poistaa vaan tuon patin tuolta kitalaesta ja seuraavat kohdat täytyy sitten taas käydä erikseen tekemässä. Rasvaimusta puheenollen ei tämä painonpudotus etene ollenkaan niin hyvin kuin haluaisin.. Tänäkin aamuna tulos oli + 0.5 kg viime viikosta.. Ei mitenkään mairittelevaa, mutta vyötäröltä oli lähtenyt 5 cm ja olo on edelleen hyvä. Tällä kieltäytymistahdilla mun täytyisi laihtua pidemmällä aikavälillä joka tapauksessa, en ole herkkuja pariin viikkoon syönyt ollenkaan. Hiilareita kaiken kaikkiaan hyvin rajoitetusti, rasvan käyttöä olen lisännyt huomattavasti. Katsotaan taas muutama päivä ja tehdään sitten uusia suunnitelmia jatkon suhteen. Sain veljeni ja tämän vaimonkin innostumaan karppaamisesta, tänään on varmaan kirjaston vhh-kirjallisuus heidän lähikirjastossaan vaihtanut olinpaikkaa, kun ovat lähteneet etsimään enemmän tietoa asiasta.

Läpi meni!

Ja niinkuin minä sitä katsastusta etukäteen pelkäsin.. Nyt se on ohi onnellisesti. Kyllä pelotti mennä katsastuskonttorille, ajattelin vain kaikkia vikoja mitä ne siitä autosta löytäisi ja kuuntelin matkalla kaikki epämääräiset äänet ja uskoin että niistä jotain sanomista tulee. Jari yritti vakuutella että kyllä se on ihan kunnossa, mutta en uskonut. Istuin sitten vaan odottamassa toimistossa sitten tuomiotani. Ihmeekseni autosta ei löytynyt mitään muuta huomautettavaa kuin se, että etuvalon poltin täytyy vaihtaa. Katsastusmies sanoi vielä että hyvässä kunnossa auto on.. Voi sitä onnen päivää, en olisi millään uskonut että tämäkin päivä on nähtävä, mutta tässä kuitenkin kuva punaisesta paholaisesta katsastuksen jälkeen, taas vuosi lisäaikaa ajella.



Ja kuten voi huomata että sain tänään samalla kaupunkireissulla kameranikin taas huollosta. Olihan siihen taas osia vaihdettu, mutta olen epäuskoinen senkin suhteen että kamera vielä kunnolla pelaisi. Tänään taitaakin olla kunnon vainoharha ja epäluuloisuus päällä kun mitään ei meinaa uskoa. Tänään on myös ollut hyvin onnekas päivä em. asioiden takia, täytyisi varmaan tehdä lotto kun näin onni potkii, mutta enpä jaksa. Mitäs sitä nyt ylimääräisellä rahalla tekisikään?

Karppausta olen nyt harrastanut hieman vajaat kaksi viikkoa. Tänään kävin puntarillakin ja tulos olikin ihan hyvä: -1.7 kg. Ja kaikki tämä vain lihaa ja kasviksia sekä kananmunia syömällä. Tilasin jo työkaverin kanssa itselleni uuden aatteen mukaisen keittokirjankin, sen pitäisi tulla postissa ihan näinä päivinä. Sitten täytyy jo vähän laajentaa tätä ruokavaliota joka ehkä pidemmän päälle alkaa vähän tympeältä maistumaan. Olen tämän parin viikon aikana oppinut tosin aika mukavasti tekemään kananmunista vaihtelevia aamiaisia, on tulleet kokkelit ja munakkaat tutuiksi. Kaikken parhaimman munakkaasta saa kun sen sisään laittaa paistettuja kanttarelleja ja sipulia. Sieniä ei vaan meidän pakastimessa turhan paljoa ole, nämäkin vähäiset tulleet täysin anopin anteliaisuuden kautta. Ensi syksynä pääsenkin todellisen sienestäjän mukaan metsään, toivottavasti opin edes jotain siellä ja löydän maistuvia sieniä. Ja uskallan karhujen pelossa vielä metsään mennä.

Neulomista olen yrittänyt hyvin pienimuotoisesti harrastaa, mutta ei nyt oikein ole ottanut onkeensa taas kerran. On muka niin kiire ettei ehdi, mutta ehkä se on jostain muusta kuitenkin kiinni. Huomenna lapset lähtevät Suonenjoelle yökylään ja isäntääkään ei luultavasti vielä illasta näy, joten saan viettää oikein laatuaikaa. Lupaan ja vannon etten käytä tätä ainutlaatuista tilaisuutta ainakaan kokonaan siivoamiseen vaan teen jotain mukavaa. Ainakin grillaan kyljyksiä ja nautiskelen niistä kaikessa rauhassa. Toivottavasti huomiseksi ei ole luvattu ainakaan älytöntä vesisadetta, tänään täällä paistaa ainakin todella kauniisti aurinko. Tässä pari kuvaa keväisestä pihamaastamme, ei vielä oikein viherrä, enkä tiedä vihertääkö maassa mikään muu kuin sammal koko kesänä, sen verran sitä näyttäisi meidän nurmikon paikalla olevan.

Suomi-Kanada

Tänään sitten joutuukin valvomaan myöhään Suomen pelin parissa. Hieman jännittää miten Suomi tällä kertaa pärjää, ainakaan lauantainen peli Valko-Venäjää vastaan ei vakuuttanut. Tänään tietenkin toivon Suomen voittavan, mutta pahaa pelkään että Kanada on parempi maalintekijä tänä iltana.

Tämän viikon ajan joudummekin pärjäämään tyttöjen kesken kotona. Jarski lähti koko viikoksi töihin johonkin kauemmaksi, en enää edes muista mihin, mutta tulee kotiin vasta perjantaina. No ei tässä muilla kuin Inkalla ole mitään hätää, tuossa illalla Inka sanoi ettei me pärjätä koko viikkoa iskää, mutta itse olen toista mieltä asiasta. Inkalla ongelmana kuulemma se, ettei voi nukkua jos iskä ei ole samassa talossa hengittämässä, mutta luulen ettei se kuitenkaan loppupeleissä näin ole. Onneksi puhelimet on jokaisella, voi sitä ikävää lievittää soittelemalla. Harmillinen asia siinä on se että Savonlinnasta ostettu taulu ei vieläkään tule siis moneen päivään vessan seinälle. Ei kuulemma pysy taulukoukulla, jota ehdotin. En voi myöskään ottaa kuvaa hienosta taulustani, koska minulla ei ole sitä kameraa.

Torstaina pitäisi viedä se autokin sitten katsastukseen, löin Jarin kanssa jo aikoja sitten vetoa siitä että auto ei mene ekalla katsastuksesta läpi ja nyt se on lähes varmaa kun joudun sen itse sinne viemään. Mulla on varmaan joku merkintä nimen kohdalla, jotta muistavat aina mun auton hylätä, oli se auto sitten mikä tahansa. No torstaina sen sitten näkee, jäädään odottamaan.

Vapunviettoa Savonlinnassa

Täällä Savonlinnassa onkin aurinko meitä jaksanut helliä parin päivän ajan. Eilen saavuttuamme kaupunkiin menimmekin suoraan linnalle, jossa pässin lakitus oli juuri silloin meneillään. Leevin kanssa oltiin varmaan ensimmäistä kertaa niin kovassa ihmisvilinässä ja Leevi suoriutui tilanteesta uskomattoman hienosti. Arskan neuvosta otin lakinkin mukaan ja käytin sitä monen vuoden tauon jälkeen. Tässä todistusaineistoa lakitetusta pässistä ihan tuoreeltaan.


Sitten piti tietenkin jo fiilistellä elokuisesta Nightwishin Olavinlinnan keikasta, Inkan kanssa jo mielikuvissamme kuljimme siltaa pitkin kohti linnaa.. Ja sen kunniaksi koko perheen potretti siten että tämä maaginen paikka on kauniisti tuolla taustalla.



Tänään sitten on kuljeskeltu tuolla toreilla ja kaupungilla muutenkin, jalkaisin enimmäkseen Leevin vuoksi. Liikuntaa on siis saatu todella mukavasti ja lenkkareita on ollut kovasti ikävä, sen verran ottaa jalkoihin tuo mäen kipuaminen edestakaisin. Jonkin verran porukkaa on ollut liikkeellä, mutta ei mun mielestä kuitenkaan tungokseen asti. Pikku Kakkosen leikkipuiston liepeillä otettiin aurinkoa ja katseltiin ihmisvilinää. Lapset ja isäntäväki söivät jäätelöä, itse jouduin siitä kieltäytymään. Tässä Leevi paistattelee päivää leikkipuiston edustalla.


Tässä hieno kuva Savonlinnan satamasta, mummon kuvaamana. Tässä välissä täytyy todeta yleisemminkin että tämän kirjoituksen kuvat ovat muiden kuin minun ottamia. Ja mummon kameralla tietenkin, omani siis on edelleen huollossa..



Jarskin karppaaminen on kokenut tällä reissulla pahasti takapakkia, eilen ainakin munkki näytti maistuvan eikä tullut hiilarit mieleen maiskutellessa. Itse onneksi olinkin sitten hyvin vahvatahtoinen enkä koskenut moisiin herkkuihin, vaikka voin vain kuvitella miten hyvää se olisi voinut olla. Paino ei ole pudonnut minulla kuin reilun kilon verran, mutta olo on parempi ja etenkin aamulla sormet ei ole yhtään turvoksissa. Kaupassa käydessä on välillä ongelmia noiden ruokatavaroiden hankkimisessa, mutta eiköhän siihen opi ajan kanssa. Samoinhan se oli aikoinaan pistelaskujen kanssa, aluksi joutui koko ajan asiaa miettimään, mutta vähän ajan kuluttua ei tavallisia syömisiä tarvinnut mistään kirjoista tarkistella. Tässä karppaamisessa on vain se ongelma, että kaikki Painonvartijoiden ohjeet saa melkein unohtaa tai ainakin kääntää täysin päinvastaisiksi. Aikamoista aivopesua on tehtävä itselleen koko ajan. Olenkin yrittänyt saada lisätietoa asiasta netistä sekä kirjallisuudesta, jota olen mahdollisuuksien mukaan itselleni nyt haalinut. Ajatuksena tämä tuntuu edelleen ihan hyvältä, tosin ei ihan näin tiukkana kuin tämä aloituksen alle 20 g hiilareita. Mutta kunhan pääsen kokeilemaan tasoani mille hiilarimäärä jää niin olen ainakin tällä hetkellä henkisesti valmis tätä jatkamaan pidempäänkin. Toivottavasti vain tulosta tulisi enemmän.. Jarskilla tulos oli muutamassa päivässä jo reilut kolme kiloa, mutta yritän olla siitä masentumatta.

Leevin mukanaolo on haitannut minua yllättävän vähän, liekö sitten lääkitys tällä hetkellä kohdillaan? Johtunee tosiaan paljon siitä että keli on mahtava ja tulee ainakin liikuttua tavallista enemmän kun joutuu koiraa juoksuttamaan edestakaisin. Matkalaukutkin mahtuivat hyvin kyytiin, vaikka olen aina ollut sitä mieltä että ne ei koiran kanssa mahdu kyytiin. Se uurna mahtuisi paljon paremmin meidänkin konttiin.. (lisähuomautuksen varmaan sen keksijä ymmärtää..)

Tänään olisi sitten aikomus vielä saunoa ja viettää rauhallista iltaa Suomen jääkiekkopelin parissa. Iltapalaksi näin vapun kunniaksi ostin itselleni kermaa ja vadelmia, joilla aion sitten myöhemmin herkutella.. Tuskin maltan odottaa. Nyt on jo alkaneet käsityöt taas entistä enemmän kiinnostamaan, mummo oli tehnyt löytöjä kirpputorilta ja monen monta vanhaa Novitaa ym. muita käsityölehtiä on mukaan kotiin sitten lähdössä.. Lisäksi kädetkään eivät enää ainakaan muuten puutuneet ja kipukin selkeästi hartiaseudussa vähentynyt.