Sunnuntain viettoa

Nyt alkaa jo taas elämä voittamaan, on sen verran sairastellessa mennyt tämä viikonloppu ihan tuolta torstai-illasta alkaen. Mulla ilmeisesti lääkekuuri sotki elimistön sen verran lahjakkaasti että perjantain makasin illasta lähes tiedottomana sängyssä pahoinvoivana, mahakipu jatkui vielä lauantaille ja vielä tänäänkin on hieman mahaan vielä koskenut. Ruokahalu meni kokonaan ja ruuan ajatteleminenkin toi huonon voinnin. Lisäksi Inkalle tuli kuume torstaina ja perjantain olinkin Inkan takia kotona, tosin en tiedä miten olisin omankaan voinnin puitteissa töissä tuolloin selvinnyt.. Nyt siis alkaa jo olla asiat paremmin, ruoka on maistunut paremmin ja kuume alkaa olla historiaa.

Tänään heräsin sitten tavanomaiseen tapaani aikaisin aamusta, jo heti viiden jälkeen (en sentään yleensä NÄIN aikaisin nouse, mutta vissiin nukkumiskiintiöni oli jo täynnä). Katselin siinä lasten heräämistä odotellessa pari elokuvaa ja tein toiset vauvantossut valmiiksi joutessani. Noitakin tein taas monen monta päivää, ei näy nykyään ehtivän käsitöitä tekemään sitten millään. Lankana edelleen Novitan Wool ja ohje joko viime kevään tai kesän Novitan lehdestä, en nyt tarkemmin muista enkä jaksa lähteä tietoa etsimään. Niistä tuli aika tyttömäiset, Inka ei halua näitä antaa opettajalle siltä varalta jos sille syntyykin poika.. Jääpähän tossut sitten odottamaan tyttövauvan syntymää jollekin.


Tänään pääsin jo ulkohommiinkin voimien taas palauduttua. Vaihdeltiin vähän kukkien paikkoja kukkapenkistä toiseen ja mukavaa oli multaa tonkia. Tosin tuo meidän savikkoinen pihamaa meinasi käydä voimille kun piti hieman uutta kukkapenkkiä yrittää kaivaa. Lisäksi olen ahkerasti pessyt pyykkiä ja leiponut Inkan huomisille kaverisynttäreille jo kakkupohjankin. Tuntuu että on tehnyt valtavasti hommia kun muutaman päivän on tekemättä mitään. Perjantaina tosin aamupäivästä ehdin jo luulla että pesukone hajosi, se nimittäin ei suostunut linkoamaan pyykkejä ollenkaan. Hätäpäissäni soitin jo huoltoliikkeeseen asiasta, sieltä naisihminen minua asiallisesti opasti tyhjentämään nukkasihdin ja sillä asia sillä kertaa korjaantui.. Kyllä hävetti kun en tuota itse tajunnut tehdä, tosin sain sieltä apua koneen tyhjentämistä varten, meillä kun ei ole lattiakaivoa samassa tilassa koneen kanssa. Eli oli siitä oikeasti apua, mutta tulipahan taas niin blondi olo soitellessa..

Ukkosta olen koko päivän odotellut tänne tulevaksi, välillä kaukaisesti on jyrähdellyt ja mustat pilvet liikkuneet milloin missäkin suunnassa, mutta ei ole vielä kohdalle sattunut. Toivottavasti ei tule myöhemminkään, ainakin ysiltä pitäisi päästä Heroesin pariin rauhoittumaan ja kuulemma isäntäkin on tulossa ensi yön aikana kotiin, onhan tuo jo viikon työreissulla viipynytkin eli on jo aikakin.