Sikatautia(ko)??

No täällä taas yllättäen sairastelen.. Ei kovin kauan aina kestä tuo minun terveenä pysyminen ennen kuin joku tauti kaataa sängyn tai sohvan pohjalle. Perjantaina kävin sentään sairaalassa kerrankin etten sinne joutunut jäämään. Kävin korvapolilla kontrollissa ja tällä kertaa sieltä ei mitään erityisen huonoja uutisia tullut, todettiin että mulla edelleen poskiontelon tulehdus ja sain siihen lääkekuurin. Korvat ovat parantuneet siinä määrin että enää ei putkituksilla uhkailtu, tammikuussa seuraava kontrolli jolloin myös keuhkokuva. Se vähän pelottaa jo etukäteen, mutta lääkäri sanoi niin mukavasti, että kannattaa nyt elää aivan tavallista elämää ja että vastaanotoilla sitten mietitään näitä sairauteen liittyviä asioita tarkemmin. Sain myös lähetteen hammaspuolelle kun suu ei kuulemma aukea tarpeeksi, lisäksi voivat miettiä saako mulle laitettua pari hammasta lisää niiden poistettujen tilalle. Ihmeen paljon kyselivät mun syömisistä, eivät vissiin meinanneet uskoa että mä pystyn syömään lähes normaalisti ja että painoa on jopa tullut pari kiloa lisääkin.

Niin tämä oli siis tilanne perjantaina iltapäivällä. Vielä viiden aikaan sovin kummitytön yökyläilyä seuraavalle päivälle ja kaikki näytti aivan hyvältä. Sitten joskus kuuden maissa mua alkoi paleltamaan aivan vietävästi ja kuumettahan se teki. Ei mulla kuumetta ollut kuin vajaat 38 astetta, mutta olon vei huonoksi siitä huolimatta. Kuumeilua kesti lauantai-iltaan saakka ja sitten alkoikon pahoinvointi ja oksentelu sunnuntaina heti aamusta ja sitä kesti sitten maanantaille iltapäivään saakka. Mietin jo tiputukseen hakeutumistakin, parin vuorokauden aikaan nesteitä ei mennyt kuin alle puoli litraa yhteensä, syömistä ei ollenkaan. Sitkeästi kuitenkin kestin kotona, vaikka lapsetkin alkoivat jo vihjailla että äiti vois lähteä apua hakemaan. Mulla vaan sen verran tuo sairaala kangertelee vastaan etten ole sinne mitenkään halukas ihan pienessä hädässä menemään. Nyt on siis tiistai ja tänään en ole oksennellut, mutta kärsinyt sitten siitä edestä huimauksesta, joka on melkein inhottavampaa kuin oksentelu! Toivotaan että tämä on ohimenevää ja että huomenna jo pääsisin takaisin töihin, on inhottavaa olla sieltä pois yhtään enempää kuin on pakko. On taas sohvan muhkurat tulleet tutuiksi, sen verran on tullut siinä maattua. Muut meidän perheestä onneksi eivät ole sen pahemmin sairastaneet, Johannalla oli kuumetta torstai-iltana, mutta se meni sillä ohi. Jarilla taas oli loppuviikosta outo olo, joka sitten myös meni onneksi ohitse. Ei voi tietää onko tämä sikaa vai ei, eikä tuolla taida erityisemmin olla väliäkään, kunhan vain menisi äkkiä ohitse.

Kotiteollisuus

Viikonloppu meni tällä kertaa vähän eri meiningillä kuin aikaisemmin. Jo torstaina lähdimme tyttöjen kanssa kohti Savonlinnaa, missä klo 20 oli KT:n keikka Savonlinnasalissa. Harmitti ihan älyttömästi kun kuulin että Hynynen olisi kirjakaupassa klo 17 jakamassa nimmareita ja myymässä uutta kirjaansa. Onneksi on mummo joka tuli hätiin ja lupasi käydä mulle sen nimmarin hakemassa. Oli mummoa kuulemma hävettänyt olla teinien joukossa hakemassa nimmaria Hynyseltä, mutta onnistuneesti reissu meni, kuten seuraavasta kuvasta voi päätellä. Vielä kerran kiitokset mummolle tästä uhrautumisesta, itse olisin kyllä mielelläni siellä käynyt, mutta ei aikataulut antaneet periksi. Ja kirjankin luin jo tuossa ohimennen, aivan kuten Arska totesi, ei tekstiä kirjassa loppujen lopuksi kovinkaan paljoa sitten ollut.

Keikalla sitten oltiin Johannan kanssa ja pääsin osalliseksi tästä teinien seassa olemisesta. Oltiin Jossun kanssa ihan edessä seisoskelemassa, iso osa porukkaa meni istumaan taaemmaksi penkeille. Tästä Hynynen muisti useaan kertaan kyllä mainita. Niin siinä edessä ei varmaan ollut muita täysi-ikäisiä minun lisäkseni, ainakin siltä se näytti. Outo kokemus keikasta kaiken kaikkiaan ja päätinkin että seuraavan kerran menen katsomaan KT:n keikkaa sellaiseen paikkaan, missä on enemmän aikuisia ihmisiä paikalla. Suomeksi sanottuna siis johonkin baariin tai festareille. Täytynee varmaan sitten ruveta etsimään seuraavaa paikkaa jo valmiiksi.. Tässä muutama kuva keikalta, valitan huonoa laatua, ei ole kuvaajat kovin ammattitaitoisia eikä kamerakaan ole mitenkään erikoinen. Tältä näytti lava ennen keikan alkua.


Tässä Hynysen keikkailmettä.


Ja tässä basisti Hongiston lavakarismaa. Täytyy sanoa että ensimmäistä kertaa ihan livenä nähtynä Hongiston lavameininki upposi minuun ihan kympillä, loistavaa esiintymistä.

Vielä ei meillä ole onneksi sikainfluenssa ole jyllännyt,vaikka jo koulussa sitä kuuluu olevan. Itse sain rokotuksen reilu viikko sitten ja täytyy sanoa että tulin tosi kipeäksi rokotuksesta. Käsi kipeytyi tosi paljon ja illasta tuli kuumetta, lihaksiin ja päähän koski aivan mahdottomasti. Tätä kesti sen yhden illan ajan, mutta aamulla oli jo ihan tavis olo. Seuraavana päivänä vielä oli outoa huimausta, mutta sen jälkeen ei ole enää ollut mitään ihmeellisyyksiä. Pitää muistaa sitten kun lapsille rokotukset annetaan, etten ainakaan vähättelisi lasten kipuiluja. Kovasti kotona lasten kanssa on keskusteltu tästä rokoteasiasta, etenkin Johanna piikkikammoisena olisi mielellään halunnut sen välttää, mutta on onneksi nyt tyytynyt kohtaloonsa ja on menossa rokotettavaksi siinä vaiheessa kun ne täällä annetaan.

Omalla sairastamisrintamalla on ollut nyt onneksi suht. tasaista, mitä nyt jatkuvaa poskionteloiden kanssa taistelua. Siihen on vaan niin tottunut ettei enää edes erikseen sitä jaksa ajatella. Korvat ovat onneksi lumpsaneet suhteellisen vähän, elän toivossa ettei putkia korviini laitettaisi. Enemmän pelkään että näille onteloille aletaan tekemään jotain. Ensi perjantaina on seuraava aika, silloinhan taas ollaan sen verran viisaampia siinä asiassa.

Neulomuslinjalla olen ollut ihan työteliäs, ainoastaan olen ollut laiska mitään kuvaamaan ja toisaalta ei noita taviksia jaksa aina esitelläkään. Tosin on mulla kuva tästä Johannan uudesta tyynystä, johon langat tilasin netin kautta yksityishenkilöltä ja olin tosi tyytyväinen.


Nyt on tuloillaan yksi joululahjajuttu, mummolle lupasin virkata huovutettavat korit uusimmasta Novitasta, kummitytölle tein lapaset ja Inkalle lupasin tehdä pipon. Lisäksi noita tyynyjä on kaksi tulossa vielä lisää, kummallekin tytölle toinen. On siis projektia tällä hetkellä monenmoista, aikaa vain saisi olla enemmän tuohon neulomiseen.