Sikatautia(ko)??

No täällä taas yllättäen sairastelen.. Ei kovin kauan aina kestä tuo minun terveenä pysyminen ennen kuin joku tauti kaataa sängyn tai sohvan pohjalle. Perjantaina kävin sentään sairaalassa kerrankin etten sinne joutunut jäämään. Kävin korvapolilla kontrollissa ja tällä kertaa sieltä ei mitään erityisen huonoja uutisia tullut, todettiin että mulla edelleen poskiontelon tulehdus ja sain siihen lääkekuurin. Korvat ovat parantuneet siinä määrin että enää ei putkituksilla uhkailtu, tammikuussa seuraava kontrolli jolloin myös keuhkokuva. Se vähän pelottaa jo etukäteen, mutta lääkäri sanoi niin mukavasti, että kannattaa nyt elää aivan tavallista elämää ja että vastaanotoilla sitten mietitään näitä sairauteen liittyviä asioita tarkemmin. Sain myös lähetteen hammaspuolelle kun suu ei kuulemma aukea tarpeeksi, lisäksi voivat miettiä saako mulle laitettua pari hammasta lisää niiden poistettujen tilalle. Ihmeen paljon kyselivät mun syömisistä, eivät vissiin meinanneet uskoa että mä pystyn syömään lähes normaalisti ja että painoa on jopa tullut pari kiloa lisääkin.

Niin tämä oli siis tilanne perjantaina iltapäivällä. Vielä viiden aikaan sovin kummitytön yökyläilyä seuraavalle päivälle ja kaikki näytti aivan hyvältä. Sitten joskus kuuden maissa mua alkoi paleltamaan aivan vietävästi ja kuumettahan se teki. Ei mulla kuumetta ollut kuin vajaat 38 astetta, mutta olon vei huonoksi siitä huolimatta. Kuumeilua kesti lauantai-iltaan saakka ja sitten alkoikon pahoinvointi ja oksentelu sunnuntaina heti aamusta ja sitä kesti sitten maanantaille iltapäivään saakka. Mietin jo tiputukseen hakeutumistakin, parin vuorokauden aikaan nesteitä ei mennyt kuin alle puoli litraa yhteensä, syömistä ei ollenkaan. Sitkeästi kuitenkin kestin kotona, vaikka lapsetkin alkoivat jo vihjailla että äiti vois lähteä apua hakemaan. Mulla vaan sen verran tuo sairaala kangertelee vastaan etten ole sinne mitenkään halukas ihan pienessä hädässä menemään. Nyt on siis tiistai ja tänään en ole oksennellut, mutta kärsinyt sitten siitä edestä huimauksesta, joka on melkein inhottavampaa kuin oksentelu! Toivotaan että tämä on ohimenevää ja että huomenna jo pääsisin takaisin töihin, on inhottavaa olla sieltä pois yhtään enempää kuin on pakko. On taas sohvan muhkurat tulleet tutuiksi, sen verran on tullut siinä maattua. Muut meidän perheestä onneksi eivät ole sen pahemmin sairastaneet, Johannalla oli kuumetta torstai-iltana, mutta se meni sillä ohi. Jarilla taas oli loppuviikosta outo olo, joka sitten myös meni onneksi ohitse. Ei voi tietää onko tämä sikaa vai ei, eikä tuolla taida erityisemmin olla väliäkään, kunhan vain menisi äkkiä ohitse.