10 kertaa jäljellä

Enää 10 kertaa jäljellä tätä kauheaa sädehoitoa. Kasvot alkavat jo aika tavalla punoittamaan, aivan kuin olisin viettänyt viime viikot ryypäten ja veneen alla maaten. Pahoinvointi on onneksi nyt pysynyt aisoissa lääkityksen avulla, samoin kivut ovat kohtuulliset. Ongelmana edelleen suun kipeys ja vaikeus löytää ruokia joita pystyn syömään. Ja tähän liittyen onkin suoranainen ihme, että se mitä himoitsen on graavilohi. Tänään vain loppui multa lohi ja kaupasta ei löytynyt lohta graavattavaksi, joten nyt tulee pieni tauko sen syömiseen.. Jospa sitä pikaisesti tulisi taas kauppaan niin pysyis tuo suolatasapaino ainakin jollain tavalla kunnossa. Olen tosin ihan hyvällä omallatunnolla sitä syönyt, koska hyvä että jotain pystyy syömään edes. Kauheinta on että en voi tällä hetkellä oikein mitään makeita herkkuja syödä. Tänään kokeilin suklaata, mutta se kirvelti kovasti suuta. Toisaalta pitäisi olla tyytyväinen siitä ettei suklaa maistu, mutta se on laiha lohtu tällä hetkellä.

Muuten ei elämässä taas tunnu oikein muuta olevan, Savonlinnaan tosin tiedoksi että Jarski sai tehtyä aivan yhtä hyvää perunamuussia kuin Arskakin, vaikka väitti ettei sitä osaisi tehdä. Oli hyvää, joten tästä eteenpäin syömme varmaan useammin muussia. Ja taas lipsui tuo puheenaihe ruokaan, mikähän siinä on että se on mielessä varmaan yli 90 % valveillaoloajasta. Ja kuin tilauksesta televisiostakin tulee kaikenmaailman ruokaohjelmia..

Sairaalassa

Keskiviikkona sitten lopulta vointini meni niin huonoksi, tai siis oikeastaan jo tiistaina aloin voida niin pahoin ja oksennella, että keskiviikon sädetysreissulta jäin sitten osastohoitoon. Sain nesteytystä suonensisäisesti (3000 ml/vrk) ja pahoinvointilääkitystä, joiden turvin sitten taas pääsin jopa syömään jotain ja vointi virkosi siinä määrin, että tänään pääsin ainakin viikonlopuksi kotiin. Lääkäri sanoi keskiviikkona, että olen kuivunut, lisäksi myös aliravittu. Vielä olisi 11 kertaa käytävä sädetyksessä ja katsotaan nyt mistä käsin sitä pystyy käymään, sen verran alkaa voimat olla jo lopussa tämän hoidon kanssa. Tänään keskustelin jo lääkärin kanssa siitäkin että hoito on vapaaehtoista ja ei siihen voida pakottaa, mutta onhan se varmaan vaan jaksettava loppuun asti, vaikka tiukkaa tekeekin. Muutenhan tämä elämä on tällä hetkellä vain makoilua ja ruuan ja lääkkeiden miettimistä, juurikaan muuhun ei tahdo enää voimia löytyä... Onneksi nyt on viikonloppu edessä ja kaksi päivää ilman säteilytystä.

Puolivälin etappi

Tänään oli 14. kerta sädehoidossa, mikä siis tarkoittaa sitä että puolivälissä oltaisiin. Sen kunniaksi jouduinkin jo siellä makoilemaan ja ottamaan pahoinvointilääkitystä. Eilen nimittäin alkoi pahoinvointi, joka ei ole juurikaan hellittänyt sen jälkeen. Mun piti päästä lisäämään kipulääkitystä, mutta eihän se vielä eilen onnistunut kun en mitään uskaltanut suuhuni laittaa. Eilisen saldo ruuassa: aamulla lautasellinen kaurapuuroa, illasta kolme (tee)lusikallista jäätelöä sekä 1 dl viiliä lääkkeenoton yhteydessä. Näillä sitä näköjään on tultava toimeen. Tosin ei kovin hyvin, viime viikosta paino tippunut 2.5 kg, pelottaa miten käy tulevina viikkoina kun jo nyt on niin vaikeaa. Voi kohta jäädä taas koneella istuminenkin vähemmälle kun ei yksinkertaisesti jaksa. Nukuttaa vaan kovasti ja onneksi unta on sentään riittänyt, täytynee tässä taas lähteä kohta päiväunille ja sen jälkeen taas mietittävä voisiko jotain syömistä kokeilla.. Sairastaminen on tällä hetkellä ihan kokopäivähommaa, pitää vaan keskittyä siihen että jaksaa käydä hoidoissa ja muun ajan vie taistelu tämän syömisen ja juomisen kanssa. Aloitin nestelistan pitämisenkin, eilen sain uppoamaan kokonaiset 1.1 litraa mehua tai vettä, ei sitäkään riittävästi.

Viikonloppuna

Ihanaa kun ei ole tarvinnut käydä hoidoissa kahteen päivään. Tästä voisi todella nauttia ja pakko vaan yrittää ajatella aikaa näiden hoitojen jälkeen, muuten masentaisi aivan liikaa nämä tulevat päivät. Ei taas ole ollut helppoa tämä elämä ja onneksi huomenna on jo arki, että pääsen tapaamaan lääkäriä. Kurkku on edelleen kipeä ja tablettien ottaminen on ollut yhtä tuskaa, kunnes eilen minua muistutettiin siitä että lääkkeen voi ottaa esim. viilin seassa. (Miten saatoinkaan sen unohtaa, sillä tavalla pärjäsin leikkauksen jälkeen!?) Taitaa lapset olla oikeassa kun sanovat aina välillä että taisivat äitiä leikata vähän aivojen puoleltakin.. Niin sen viilin kanssa on nyt lääkkeiden ottaminen onnistunut pari kertaa. Tosin Panacodia en voi käyttää kuin iltaisin, se aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia mikäli en samantien juokse makaamaan. Buranalla ei taas näytä tuota tehoa olevan tarpeeksi, tänäänkin kurkkukipu herätti jo viiden jälkeen, vaikka olin ottanut illalla yhdeksän maissa Buranan ja Panacodin.

Lisäksi mun vasen puoli kasvoista on turvoksissa ja tänä aamuna huomasin että suupieli on alkanut roikkumaan aivan kuten leikkauksen jälkeen. Viime päivinä olenkin ihmetellyt sitä että olen taas kuolannut nukkuessani, mutta siitähän se sitten johtuikin, vasen suupieli on siis hieman halvaantuneen oloinen.. Toivottavasti johtuisi vain turvotuksesta eikä olisi mitään muita ongelmia tiedossa. Äitikin jo sanoi muutama päivä sitten että sössötän pienoisesti puhuessa, sitä se teettää kun ei lihakset ja hermot toimi tavallisesti. Huomenna onkin tosissaan paljon asiaa lääkärille.

Eilen kävikin ihanainen Eevi-kummityttö kylässä, tyttöjen kanssa hoidettiin Eeviä sen aikaa kun isänsä teki meille jo alustavia hommia ulko-oven vaihtoa varten. Kyyditettiin Eeviä rattaissa tässä lähistöllä, koska en jaksa kovin kauaksi lähteä kävelemään. Harmittaa muutenkin kovasti se, etten jaksa olla kummitytön kanssa niin paljoa kuin haluaisin, tällä hetkellä kun ei jaksa muutenkaan toimia ollenkaan niin säpäkästi kuin normaaliolosuhteissa. Ensi tiistaina näemme taas kun tulevat asentamaan sen ulko-oven sitten paikoilleen, jospa sitä ensi talvena ei pakkanen niin kovasti pääsisi sisätiloihin. Tällä hetkellä ulko-oven alta päivä paistaa läpi, joten ei eristeasiat ole kunnossa ja sen on kyllä huomannut! Illasta sitten lapset hävisivät kumpikin yökyläilemään kavereiden luokse ja isäntä lähti uistelemaan, joten sain viettää muutaman tunnin täydessä yksinäisyydessä (jos Leeviä ei lasketa mukaan). Nyt vain odotellaan milloin lapsia pitää lähteä noutamaan kotiin ja sitten jännitetään keihäänheittoa illasta.

Kipuilu vaan jatkuu

Tänään sitten kävin taas lääkärin juttusilla, ei entiset särkylääkkeet (eli Burana 600mg x 3) riittäneet ja aamuyöstä jo kurkkukipu ajoi ylös. Syöminen lisäksi on kohtuuttoman vaikeaa, suun limakalvoja polttaa lähes kaikki ruoka ja tuo kurkkukipu ei myöskään nielemistä helpota. Onneksi tuolla sädehoitopuolella ottaantuvat asioihin todella nopeasti, ei tarvitse kuin sanoa niin heti on lääkärille aika varattu hoidon jälkeen. Tänään ohjeeksi tuli noiden Buranoiden lisäksi ottaa Panacodia ja suun huuhteluun käytetään jatkossa keittosuolaa sekä sitä sienilääkettä. Ensi yönä pääsee kokeilemaan sitten miten nukuttaa, toivotaan että paremmin. Ei tahdo riittää edes nuo päiväunet jos yöunet jää liian vähäisiksi..

Tässä samalla kuitenkin teen perheelle syömistä, otin juuri mustikkapiirakan uunista, vaikka itse en pysty sitä syömään. En halua että muu perhe joutuu kärvistelemään vaikka itse en saa syötyä. Eilen tein vielä täytettyjä paprikoita ajatuksella että niitä voisin syödä, mutta enhän pystynyt sitten syömään, joten nyt mietin että voiskohan niitä pakastaa - ei nimittäin näytä maistuvan kunnolla muille meidän perheessä... Nyt on aikaa tehdä vaikka mitä ruokaa ja olen niin jaksanut tehdäkin, mutta harmittaa hirveästi kun ei voi itse syödä. Tein itselleni kunnon kasvissosekeittoa, johon laitoin kermaa, mutta siinäkin on jotain mikä tänään sitten ainakin kirveli suussa.. En tiedä mitä tässä kohta syö.. Tänään samalla innolla kun leivoinkin tein myös soppaa, ajattelin kokeilla sen syömistä illalla kermavaahdon kera. Pitäisi vaan saada kaloreita syötyä, tänään lääkäri jo pelotteli että joudun painoseurantaan.. Pelkään edelleen että joudun syömään niitä kauheita apteekin lisäravinteita, yritän siis kovasti taistella sitä vastaan.

Muuten kotona on ollut kireähkö tunnelma, Inka on ollut pois koulusta pienen nuhan takia ja tyttö onkin ollut sitten erityisen äreä kun ei ole päässyt kouluun. Koulusta tuli niin kauheat ukaasit siitä ettei lapsia saa laittaa sairaana kouluun, etten uskaltanut ottaa riskiä. Tänään nenä on vuotanut onneksi selvästi vähemmän ja lämpöäkään ei ole ollut, joten huomenna saa lähteä sitten kouluun.

Kurkkukipua

Jo viikonloppuna tunsin pienoista kipua kurkussa, mutta eilen iltapäivästä se koveni siihen malliin, että illasta jouduin jo ottamaan särkylääkettä että pystyi edes nielemään. Aamusta kurkku oli taas kipeä, lisäksi suun sisäpuoli oli kuin palanut. Sädehoidossa käydessäni pääsin lääkärin juttusille, sieltä sain ohjeet käyttää nyt säännöllisesti särkylääkettä kipua helpottamaan. Lisäksi lääkäri huomasi suuhuni katsoessaan, että limakalvot olivat jo aukeilleet ja että niissä oli jo hiivatulehdusta, joka väistämättä tulee kuulemma kun limakalvot vaurioituvat. Sain sitten siihenkin hiivatulehdukseen lääkityksen. Syöminen tuottaa ongelmia, mitään kovaa eikä kuumaa voi syödä. Mausteita pitää välttää, koska ne polttavat suuta. Tässä sitä taas tätä ravitsemusopillista ongelmaa kerrakseen... Tätä siis luvassa seuraavat kuusi viikkoa, neljä on jäljellä sädehoitoa ja pari viikkoa sen jälkeen menee ennen kuin limakalvot palautuvat. Sellainen iloinen asia tosin kävi ilmi, että tarvittaessa sädehoitoa voi muutaman kerran tarvittaessa lyhentää, mikäli vointi muuttuu aivan sietämättömäksi. Ovat kuulemma hieman reilulla kädellä suunnitelleet sitä. Lääkärin kanssa katsoimme myös sädetysalueita ja niiden mukaan kielen alla olevat sylkirauhaset jäisivät turvaan, toivoa siis sopii että sylkeä tulee edes jonkin verran jatkossakin. Kaiken kaikkiaan tosin vointi on väsynyt, tuo reissaaminen on raskasta ja ilmeisesti sädettäminen aiheuttaa todella tätä väsymystä, vaikka sitä ei heti alkuunsa uskoisi.

Nightwish Olavinlinnassa

Eilen olimme siis siellä konsertissa, jota oli odotettu jo kauan aikaa. Inka ei lähtenytkään mukaan, arveli ettei lopulta jaksaisi keikalla kuitenkaan olla, joten sain kaverikseni Johannan, jolla olikin jo tältä kesältä loistavaa kokemusta Metallican keikalta. Nightwish oli kerrassaan hyvässä vedossa, ainoastaan yleisö ei ollut ehkä niitä tavallisimpia, uskoisin että paikalla oli myös ihmisiä, jotka eivät edes erityisemmin fanita Nightwishia. Tämä näkyi yleisössä sillä tavalla että osa porukasta vain istui paikoillaan ja katseli. Osa sitten taas villiintyi enemmän ja tanssi paikoillaan. Paikoiltamme emme saaneet poistua ja hyvin yleisö tätä käskyä noudattikin. Meillä oli hyvät paikat, vaikka sitä ei ehkä noista kuvista uskoisi, mutta näimme lähes koko ajan esteettä lavalle ja se oli pääasia. Edellisen kerran kun olin katsomassa NW:ia Jyväskylässä en nähnyt koko bändiä varmaan kuin puolet ajasta ja silloinkaan en nähnyt Tuomasta ollenkaan. Siis huomattava parannus kaiken kaikkiaan.






Tässä pieni videonpätkä, jonka kuvasin "laadukkaalla" kamerallani. Opettelin videokuvaamista ensimmäisen kerran siellä linnassa, joten ei kovin vakuuttavaa.. Myöhemmin minulle selvisi että kuvaa olisi voinut zoomatakin, mutta myöhäistähän se nyt on..



Eilen jo päivällä alkoi kurkkukipu, joka on vaan jatkunut edelleen, syöminen on jo aika tuskallista. Taitaa olla niitä haittavaikutuksia, lisäksi väsymystä edelleen enemmän ja vähemmän. Ja kitalaki on alkanut tuntumaan kuivalta, joten onpa tulossa mukava ensi viikko. Jouduin jo miettimään särkylääkkeen käyttöä ennen syömistä, se päivä lähenee koko ajan.. Aamulla sitä pitäisi taas jaksaa hoitoon lähteä, huomenna mennäänkin omalla autolla, käydään samalla etsimässä meille uutta ulko-ovea.

Ja jotta totuus ei unohtuisi ja jotta ei elämästä odottaminen loppuisi, ostin taas uudet liput itselleni, tällä kertaa Kotiteollisuuden keikalle marraskuuksi. Arvelin tässä vaiheessa että tuolloin voisin olla sen verran hyvässä kunnossa että jaksaisin keikasta nauttiakin.. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Koulun alku

Tänään tytöillä alkoi koulu, toinen meni kouluun enemmän innoissaan kuin toinen, mutta molemmat sinne olivat vääntäytyneet. Molemmilla on kaksi kolmen päivää, mutta eri aikaan. Inkakin pääsi yläkoulun puolelle, koska ekaluokkalaisia oli niin paljon etteivät kolmoset enää mahtuneet pieneen alakouluun. Ei tuntunut tämä yllättävä muutos tyttöjä haittaavan, ennemminkin tuntui kuulemma isolta kun pääsi isojen puolelle.

Sain eilen hatunkin valmiiksi, tässä pari kuvaa siitä. Lieristä tuli aika hyvä, on ainakin kokoa ja siitä tuli jopa tarpeeksi jäykkä ettei valu heti silmille. Ompelujälki ei kestä tarkempaa syynäämistä, mutta näissä kuvissa vielä kestää katseet. Tein hatun siis vanhoista verhoista, jotka ompelin pari vuotta sitten meidän pakettiautoon. Tosin kangas oli uutta vastaavaa, koska verhot eivät ehtineet pakuun asti..


Muuten päivät ovat menneet taas aika tasaisesti; aamusta olen käynyt sädehoidossa ja sen jälkeen ollaan taas parina päivänä siivottu mustikoita, joita Jarski on kerännyt jo reilut 40 litraa. Vielä huomenna aamusta niiden laittelu jatkuu, sitten kuulemma voisi jo harkita siirtymistä muihin hommiin.. Sädehoidon suhteen on vielä ihan hyvää aikaa, ei mitään pahoja sivuvaikutuksia edelleenkään ole onneksi tullut, ensi viikkoa odotan kauhulla, silloin tulee se maaginen kaksiviikkoinen täyteen ja luvassa olevat haitat alkavat tuntua. Nyt olen kyllä yrittänyt kaikkeni että tulis syötyä varmasti kunnolla ennen kuin syöminen loppuu.

Parin viikon sisällä olisi tarkoitus uusia meidän ulko-ovi ja työhuoneeseen johtava ovi samalla. Veljeni oli jo tehnyt tiedusteluja asian suhteen ja sovittiin että ensi viikolla sitten käydään valitsemassa tarkemmin näitä kaikennäköisiä tarvikkeita mitä tähän oviprojektiin liittyy. Eilen käytiin katsomassa lähellä olevaa valmisteilla olevaa näkötornia, josta maisemat olivat näin hulppeat. Tornintekeleen vieressä oli aivan ihastuttava kota, jonne täytyy jossain vaiheessa myös mennä makkaranpaistoon. Kodan sijainti on huonokuntoisillekin suunniteltu, sillä siihen viereen pääsee autolla.

Vapaa-ajan viettoa

No eilen oli toinen hoitokerta ja sinne meninkin hienosti taksin kyydissä. Sädehoitoon pääsee erillisellä kimppataksilla ja koska täältä meiltäpäin ei ole ketään muuta tällä hetkellä sädehoidossa kulkemassa, tarkoittaa se minun kohdalla sitä että ajelen yksin taksilla hoitoon ja takaisin. Aikaa tässä kaikessa tuhraantuu siis ainoastaan tuohon 60 km matkan kulkemiseen, eilen mulla oli aika klo 9.15, pois sairaalasta lähdin jo klo 9.22 eli en turhan kauan sisällä viihtynyt. Toki pääsin hieman ennen aikojani sisälle, mutta en paljoakaan.

Torstai-iltana kävimme uistelemassa, keli oli taas kerran mitä kaunein, saalista emme yllättäen saaneet yhtään. Mulla on sellainen tunne että vien kalat järvestä, koska emme saaneet yhtä ainutta kalaa, ei edes alamittaista tai irronnutta. Mukavaa silti oli vesillä olla, etenkin pieni kapteeni nautti veneilystä täysin siemauksin kun sai ohjata venettä täydessä vauhdissa. Tosin äitiä pelotti ihan oikeasti alussa, mutta sitten uskalsin jo nauttia veneen kyydissä Inkan ohjatessa venettä.



Kauniita maisemia voi täällä meilläpäin ihailla lähes missä vaan, tässä pari kuvaa todisteeksi siitä. Molemmat otettu kalastusreissulla.


Ja sitten tässä tämä kuva tosi upeasta rannekkeesta, on muuten tosi hyvältä tuntunut kädessä... Ja erityisesti näyttänyt upealta..


Tällä hetkellä odotammekin pientä Eeviä kyläilemään luoksemme. Leivoin tuossa odotellessa pari piirakkaa; tavallisen mustikkapiirakan sekä kanttarellipiirakan, koska löysin pakastimesta anopin antamia kanttarelleja vielä pussillisen. Eilen käytiin maistamassa tuoreista sienistä tehtyä piirakkaa, voi sitten vertailla sitä kumpi on parempaa. Tänään myös olen etsiskellyt kaavoja hattua varten, jolla pystyisin peittämään kasvot, koska auringossa oleminen on tätänykyä kielletty. Huomenna täytyy asiaa sitten viedä eteenpäin, ehkä jo jopa leikata kaavat, vaikka tuo ompeleminen ei innosta yhtään.. Mutta hattua tarvitsen ja sellaista ei nyt muuten ole näköpiirissä olemassa.

Sädehoito 1/28

Tätä riemua on siis otsikon mukaisesti luvassa seuraavat 27 arkipäivää ajatuksella sädehoitopoli tutuksi.. Tänään siis ensimmäistä kertaa sädetettävänä. Maskin kanssa meinasi olla vähän ongelmia, painoi kovasti otsaa ja silmäkulmaa, mutta lopulta se saatiin jollain tavalla istumaan ja hoitokin sitten toteutettua. Lupasivat näyttää maskia sen tehneelle henkilölle, jotta siitä saataisin paremmin istuva, jos turvotusta tulee yhtään niin sen pitäminen ei kyllä jatkossa onnistu. Sädetystä annetaan kolmesta eri suunnasta vahinkojen minimoimiseksi, olivat kuulemma vielä eilen muuttaneet suunnitlelmia yksinkertaisempaan suuntaan. Sinällään hoito ei tuntunut miltään, koneet vain pörräsivät ympärillä ja surisivat. Jossain vaiheessa tunsin kielessä pientä poltetta, joka on jatkunut edelleen. Sitä riittää sitten kiitettävästi tulevina viikkoina.

Aurinkoa en saa enää ottaa (ei ole tosin kuulunut harrastuksiin tähänkään mennessä) ja suuta täytyy huuhdella joka syönnin jälkeen, miten se voikaan olla niin vaikeaa muistaa ainakin näin ensimmäisten tuntien kokemuksella.. Pahoinvointia ei ole tullut, vaikka sitä vähän etukäteen pelkäsin ja ilokseni mulle sanottiin että saunomista ei olekaan kokonaan kielletty! Vähän alkaa rasittamaan se, että lääkäristä/hoitajasta riippuen tuntuu vähän jokaisella olevan eri hoitolinjaukset, tulee sellainen vainoharhainen olo että tietääköhän kukaan oikeaa totuutta näistä asioista?? Ja mikä sitten on sitä totuutta.. Siinäpä taas miettimistä kerrakseen. No siis huomenna heti aamusta takaisin ja sama uudelleen, onneksi heti sen jälkeen parin päivän vapaa, saa elimistö aikaa tottua. Tänään pitäisi vielä löytää taksi kulkemista varten, ketään muuta ei kulje hoidossa tältä suunnalta, joten mulla on käytössä yksityinen kimppataksi ainakin nyt toistaiseksi.

Kun tulin kotiin, olinkin saanut sen Kotiteollisuuden rannekkeen, tuhannet kiitokset Jaanalle, joka sen minulle jaksoi hommata. Ranneke aivan mahtavan tuntuinen, parempi kuin NW:n. Kuvan laitan heti seuraavan kerran kun jaksan kuvat kameralta siirtää koneelle.

Uusi paita

Nyt se tänään vihdoin tuli, nimittäin uusi Nightwishin paitani. Tähän mennessä en ole hennonut sellaista itselleni ostaa, mutta nyt päätin senkin tehdä. Ja tähän ajoitukseen vaikutti tietenkin ensi viikon Olavinlinnan keikka, jolle edelleen olen kovasti menossa Inkan kanssa. Täytyyhän sitä fanin tämän verran edes näyttää fanilta. Tuon rannekkeen avulla pääsen eroon sideharsoista, joita olen leikkauksesta lähtien käteeni joka aamu käärinyt. Kädessä on siis se ihonottokohta, joka ei saa olla auringossa, sen vuoksi se on peitettävä. Lisäksi käsi on rehellisesti sanottuna aika ruman näköinen, tällä tavalla ei tarvitse kenenkään olla pahoinvoiva mun käden takia. Tosin ranneke näin uutena on aavistuksen puristava tuossa haavan kohdalla, täytyy odotella että se venyy niin siitä tulee hyvä. NW-Shopissa palvelu on aivan loistavaa, tein tilauksen lauantaina ja tänään tuotteet olivat jo postilaatikossa, voiko enää paremmin tilaaminen onnistua?? Suosittelen kaikille tilaamista ko. kaupasta hyvän palvelun vuoksi. Tässä nämä kuvat tilaamistani tavaroista. Ensin ranneke, saan siis toisenkin rannekkeen, jossa Kotiteollisuuden logo, vaihtelua elämään..


Tässä paita edestä, valitsin tuollaisen giljotiiniaiheisen kuva, vetosi jotenkin minuun parhaiten. Lisäksi tykkäsin tuosta paidan värityksestä.


Takana sama aihealue jatkuu, mutta lisäksi siinä on teksti Poet and the Pendulumista, joka on ehdottomasti yksi parhaista NW:n biiseistä, se vaikutti myös valintaani.


Muuten tämä päivä onkin mennyt työn merkeissä, vaikka eilen ihan muuta uhoilin. Enhän tosin osaa oikein olla mitään tekemättäkään. Siispä pilkoimme tänään taas vaihteeksi polttopuita liiteriin tulevaa talvea varten. Ja eilisestä puheenollen se mustikkatorttu oli tosi hyvää, tosin järjettömän makeaa, ei tarvitse paljoa syödä kun makeanhimo on vähäksi aikaa kadonnut.

Marjoja ja leipomuksia

Taas on siivottu mustikoita eilen ja tänään, tällä kertaa saldona 14 litraa. Vaikka kuinka yritän ajatella että ne ovat sitten ihania sieltä pakastimesta ottaa, niin meinaa vaan voimat loppua tuon siivoamisen kanssa. Kyllä niitä alkaakin todella olla tuolla pakastimessa, ei enää riitä mitkään rasiat kun isäntä hullun kiilto silmissä ravaa metsissä. Vihjailin jo erittäin painokkaasti että keskittyisi taas enemmän puuhommiin, mutta tuntuu kytö metsään olevan, ja sitten iltaisin/öisin uistelemaan. Järveltä ei tosin samoissa määrin ole saalista tullut, mutta onhan se kalastajalle rentouttavaa jo se järvellä oleminen. Koska noita mustikoita on jo noin paljon kerääntynyt, niin pitihän niistä jo tehdä vähän syötäväkin.

Tässä tämä perinteinen Aulis-piirakka, jota ehtivät jo maistamaan ennen kuin ehdin kuvaa ottamaan. Ilmeisen hyvää piirakka oli, siihen tahtiin se alkoi hupenemaan.











Toisena kokeiluna tein tällaisen Amerikan piirakan, ohje on mun uusimmasta leivontakirjasta, joka on nimeltään Pipareista pitsikakkuun (toim. Ulla Svensk). Sain tämän kirjan juuri ennen sairaalaan joutumistani ja mietin pitkään pidänkö koko kirjaa kun tuntui etten enää ikinä mitään leivo, mutta näin vaan tämänkin kirjan "korkkasin". Piirakassa on kekseistä tehty pohja, sen päällä kerma-tuorejuustokuorrutus ja viimeisenä mustikkakiisseli sekä mustikat. Mustikkakiisselinkin itse keitin mehusta, ei sattunut olemaan valmista ainetta jääkaapissa. Ja toisaalta tähän piirakkaan tarvittiin sen verran paksua kiisseliä että se kaupan soppa olisi ollut liian juoksevaa. Piirakka ei näytä tuossa kuvassa mun mielestä yhtä hyvälle kuin luonnossa. Vielä ei olla maistettu, mutta luultavasti ihan syötävää siitä tuli. Harmi kun asutaan niin kaukana mummosta, olis syntymäpäiväsankarille makeaa maistettavaa.. Onnittelut sitten näin kuvan välityksellä Savonlinnaan.

Tässä nyt samalla kuva näistä viimeisimmistä ostoksistani kun nyt sain taas noita kuvia koneelle siirrettyä. Kehikon käyttö edelleen keskentekoinen, tuo marjojen siivoaminen vie kaiken ajan muilta harrastuksilta, mutta vielä jatkan. Tänään muuten tuli uusin Käsityölehti, jossa oli aivan ihana ohje vanhojen pyyhkeiden uusiokäytöstä vessan matoksi. Taitaa käydä kohta sillä tavalla, että autotalliin luovutetut vanhat pyyhkeet käydään hakemassa takaisin sisätiloihin kun isäntä ei ole katsomassa.




Vielä illaksi olisi lähdettävä naapurikunnan puolelle lasten urheilukisoihin. Siellä onkin tullut käytyä viime viikkoina ahkerasti ja tulostakin on tullut, kuten kuvasta voi päätellä, tämä siis viime viikolta. Vielä olisi huominen armonaikaa ennen kuin sädehoito alkaa, pitänee vielä huomenna tehdä kaikkea mukavaa (=jotain muuta kuin siivota marjoja) ennen kuin alkaa taas tämä oman voinnin kanssa taistelu.

Marjoja marjoja

Isäntä on innostunut vähän keräämään marjoja, sinällään ihan mukava asia, mutta siinä on vaan käynyt sitten sillä tavalla, että illat on mennyt vain marjoja siivotessa ja laitellessa. Mukava niitä on talvella käyttää, mutta viime yönä ei enää naurattanut kun näki untakin jo vattujen siivoamisesta. Mustikoita on pakastimessa jo kaksi sangollista, mansikoita 20 kg ja vattuja yhteensä noin 17 litraa, joista 5 litraa keltaisia puutarhavattuja. Punaiset on kaikki ihan metsästä kerättyjä. Piti laittaa jo meidän arkkupakastin toimintaan ja tänään ostaa jo lisää pakastusrasioita. Eilen illalla oli jo kova etsiminen että saatiin kaikki marjat rasioihin, piti ottaa jo käyttöön kaikki mahdolliset voi- yms. sulatejuustorasiat, joita olen jossain vaiheessa pessyt tuonne kaappiin pölyttymään. Nyt niistä siis oli paljon hyötyä.

Tänään käytiinkin sitten kaupungissa, ei siis tarvitse viettää iltaa marjoja siivoten. Käväistiin torikirppiksellä ja sitten ostettiin eteiseen uusi kuramatto, entinen oli jo sanonut yhteistyösopimuksensa irti. Samalla innostuin ostamaan kerän lankaa (7 veljestä jättiraita, kanervan värisenä), oli pakko ostaa kun oli niin ihanan väristä lankaa. Yritän kovasti nyt keskittyä siihen että saisin siitä langasta itselleni vielä sukat tehtyä. Ostin myös pitsikukkakehikon, jota Novitan uusimmassa lehdessä esiteltiin. Tuossa aloittelin sen kokeilua, mutta jossain kohdassa homma ei oikein meinannut toimia ja eksyinkin nettiin kun lähdin etsimään parempia ohjeita kehikon käyttämiseksi. Ohjeita löysin ja täytynee niitä tässä jossain vaiheessa kokeilla.

Samalla käytiin katsomassa myös söpöä Eevi-tyttöstä, joka taas jaksoi meitä ilahduttaa tempauksillaan. On neiti taas oppinut kaikkea uutta, osaa mm. peilata itseään kuten jo tuon ikäisten neitien toki pitää osatakin. Kummitädillä sen sijaan käytöstavat ovat edelleen hakusessa, vaikka ikää on jo siunaantunut paljon enemmän. Lähtiessäni sitten haukuin talonväen mielenköyhiksi, ja toinen talonväestä vain nyökytteli asiaan hyväksyvästi... En tiedä sitten mitä siitä voi päätellä!? Ehkä tästä vielä selviämme jollain tavalla, ainakin jäi vielä puheeksi että Eevi tulisi isän kanssa ensi viikonloppuna meille ihan yökylään kun äiti lähtee viettämään polttareita. Odotamme kovasti Eeviä kylään, toivotaan että suunnitelmat toteutuvat.

Muuten kotona arki alkaisi sujumaan jo ihan entiseen tahtiin, perjantaina piti jo ihan itse leikata nurmikkoa ja eilen siivota ihan kunnolla. Ei enää kukaan muistakaan että äitiä voisi auttaa näissä raskaimmissa hommissa.. no totta puhuen tuntuu aivan mahtavalta kun on saanut voimia niin paljon että voi tehdä tuollaisia tavallisia kotihommia. Toivottavasti se ei kokonaan häviä tässä tulevien viikkojen aikana..

Iloisena yksityiskohtana sellainen asia, että sain juuri puhelun Ankkarockista, josta minulle luvattiin tuoda Kotiteollisuuden rannehikinauha. Saan sellaisella peitettyä hyvin tuon ihonsiirtokohdan ranteesta, ei tarvitse aina tuon sideharson kanssa leikkiä. Onneksi on mukavia ihmisiä tuolla pitkin ja poikin maailmaa liikkumassa.