Viikonloppuna

Ihanaa kun ei ole tarvinnut käydä hoidoissa kahteen päivään. Tästä voisi todella nauttia ja pakko vaan yrittää ajatella aikaa näiden hoitojen jälkeen, muuten masentaisi aivan liikaa nämä tulevat päivät. Ei taas ole ollut helppoa tämä elämä ja onneksi huomenna on jo arki, että pääsen tapaamaan lääkäriä. Kurkku on edelleen kipeä ja tablettien ottaminen on ollut yhtä tuskaa, kunnes eilen minua muistutettiin siitä että lääkkeen voi ottaa esim. viilin seassa. (Miten saatoinkaan sen unohtaa, sillä tavalla pärjäsin leikkauksen jälkeen!?) Taitaa lapset olla oikeassa kun sanovat aina välillä että taisivat äitiä leikata vähän aivojen puoleltakin.. Niin sen viilin kanssa on nyt lääkkeiden ottaminen onnistunut pari kertaa. Tosin Panacodia en voi käyttää kuin iltaisin, se aiheuttaa huimausta ja pahoinvointia mikäli en samantien juokse makaamaan. Buranalla ei taas näytä tuota tehoa olevan tarpeeksi, tänäänkin kurkkukipu herätti jo viiden jälkeen, vaikka olin ottanut illalla yhdeksän maissa Buranan ja Panacodin.

Lisäksi mun vasen puoli kasvoista on turvoksissa ja tänä aamuna huomasin että suupieli on alkanut roikkumaan aivan kuten leikkauksen jälkeen. Viime päivinä olenkin ihmetellyt sitä että olen taas kuolannut nukkuessani, mutta siitähän se sitten johtuikin, vasen suupieli on siis hieman halvaantuneen oloinen.. Toivottavasti johtuisi vain turvotuksesta eikä olisi mitään muita ongelmia tiedossa. Äitikin jo sanoi muutama päivä sitten että sössötän pienoisesti puhuessa, sitä se teettää kun ei lihakset ja hermot toimi tavallisesti. Huomenna onkin tosissaan paljon asiaa lääkärille.

Eilen kävikin ihanainen Eevi-kummityttö kylässä, tyttöjen kanssa hoidettiin Eeviä sen aikaa kun isänsä teki meille jo alustavia hommia ulko-oven vaihtoa varten. Kyyditettiin Eeviä rattaissa tässä lähistöllä, koska en jaksa kovin kauaksi lähteä kävelemään. Harmittaa muutenkin kovasti se, etten jaksa olla kummitytön kanssa niin paljoa kuin haluaisin, tällä hetkellä kun ei jaksa muutenkaan toimia ollenkaan niin säpäkästi kuin normaaliolosuhteissa. Ensi tiistaina näemme taas kun tulevat asentamaan sen ulko-oven sitten paikoilleen, jospa sitä ensi talvena ei pakkanen niin kovasti pääsisi sisätiloihin. Tällä hetkellä ulko-oven alta päivä paistaa läpi, joten ei eristeasiat ole kunnossa ja sen on kyllä huomannut! Illasta sitten lapset hävisivät kumpikin yökyläilemään kavereiden luokse ja isäntä lähti uistelemaan, joten sain viettää muutaman tunnin täydessä yksinäisyydessä (jos Leeviä ei lasketa mukaan). Nyt vain odotellaan milloin lapsia pitää lähteä noutamaan kotiin ja sitten jännitetään keihäänheittoa illasta.