Sunnuntai on siivouspäivä

Ilkeämielinen sukulainen oli jo edellisyönä viestittänyt Helsingistä että on Kotiteollisuuden keikalla ja samaisella keikalla ollut myös Tuomas Holopainen soittamassa KT:n riveissä. Kehtasikin sillä oikein kehuskella ja jouduin moisen viestin heti aamutuimaan lukemaan. No vieläkin jaksan innostua niistä Olavinlinnan lipuista, joten se lohduttaa jonkin verran..

Muuten olen tänään ollut erityisen energinen, pyykkiä olen pessyt neljä koneellista ja siivonnut eteisen kaapit. Lisäksi tein jo historiallisen teon, pesin kaikki ikkunat meillä. Viimeksi olinkin pessyt ne pari vuotta sitten ja täytyy sanoa nyt kun ne on pessyt niin ei meillä ole viime aikoina oikein ulos kunnolla nähty. Ikkunan välitkin olivat oikein pölyn peitossa ja niihin pystyi oikein kirjoittelemaan.. Ei siis mitenkään mairittelevaa, mutta en ole mitenkään siivousintoinen oikeasti, vaikka tuntuu siltä että aina vapaapäivinä siivoankin, jos en sitten ole kaupungissa käymässä. Lisäksi Jarski oli tänään myös niin ihana, että korjasi mun auton katsastuskuntoon. Pakoputki oli rikki ja iskarit takaa sökönä. Nyt on molemmat korjattu, lisäksi vielä tuli rahanmenoa renkaiden hankkimisesta, täytyy kuulemma ostaa vielä kaksi uutta kesärengasta, kaksi ostin jo viime syksynä. Ihan kuin ei olisi ollut muutakin rahanmenoa, mutta eihän siinä mikään auta, auto on joka tapauksessa katsastettava. Muutenkin olen ollut poliisien hampaissa viime aikoina, en uskaltaisi millään ajella katsastamattomalla autolla.

Inkan korvisasia etenee tällä hetkellä vielä hyvin. Eilen illalla tuli jo hetkellinen nyrjähtäminen ja oli uhkana että korvikset täytyy ottaa pois, mutta onneksi sitten Inka päätyi siihen että vielä jaksaa niitä kestää. Tänään onkin sitten itse ollut tosi iloinen siitä että korvikset otti. Ihmeen hyvin ne on alkaneet parantumaan, tänään ei ole valittanut edes kivusta.

Meillä alkoi pari päivää sitten karppaus Jarskin kanssa. Kaikille tiedoksi, jotka eivät vielä ole kyseiseen termiin törmänneet että se tarkoittaa sitä että rajoitetaan hiilihydraattien saamista ruokavaliossa. Mulla menossa siis jo kolmas päivä, Jarilla oikeasti vasta tänään ensimmäinen. On aikamoista hakemista tämä hiilareitten laskeminen, mutta täytyy sanoa että nälkä ei ole ollut ja makeanhimo on jo helpompana. Kipinän tähän sain jo aikaisemmin keväällä kun kokeilin Scarsdalen dieettiä, tosin hieman vaisuin tuloksin. Mutta asia jäi kytemään ja nyt jotenkin taas aika oli kypsä aloittaa uusi kokeilu enemmän tiedon kanssa. Kirjastosta ja netistä olen hakenut tietoa ja kokeilla meinaan nyt ainakin sen kaksi viikkoa. Katsotaan mitä silloin on tapahtunut ja miten motivaatio siitä eteenpäin riittää.

Täytyy varmaan lopetella, olen samaan aikaan tässä yhteydessä Savonlinnaan ja sieltä annetaan koko ajan kommenttia siitä että pitäisi kirjoittamista rajoittaa, joten varmaan sitä on sitten äitiä uskottava...

Nightwish ja Olavinlinna

Tänään tuli myyntiin liput Nightwishin keikalle Olavinlinnaan. Heti aamusta olin monen tuhannen muun ihmisen kanssa hyvissä ajoin roikkumassa koneella. Kone jumitti ihan kiitettävästi ja usko meinasi loppua monta kertaa, mutta lopulta sain kuin sainkin varattua ja tulostettua liput itselleni ja Inkalle konserttiin. Kiitos tästä kuuluu myös mummolle, joka on puhelinyhdistyksen asiakas ja sillä tavalla mahdollisti lippujen saamisen. En pysy nahoissani siitä ilosta että pääsen tuollaiselle luksuskeikalle elokuussa. Ei tarvinnutkaan vapun aikaan mennä linnaan yksin lauleskelemaan, vaikka niin uhosin jo tekeväni mikäli en lippuja saa. Nyt saisi kyllä jo vähän rauhoittua tämä lippujen ostelu, ei kohta enää palkka riitä mihinkään muuhun kuin näihin kulttuuririentoihin..

Johannan ratsastusura ei onneksi loppunut vielä putoamiseen, tänään piti jo päästä harjoittelemaan ensi maanantain kisoja varten. Onneksi tosiaan putoamisesta pääsi ihan säikähdyksellä ja ei henkisiäkään traumoja tällä kertaa tullut. Edellisen kerran pudottuaan meinasi ratsastaminen jäädä, taisi tulla puolen vuoden ero hevosista, mutta silloin menikin silmä mustaksi ja arpi poskessa on edelleen olemassa, vaikka tapahtumasta on jo muutama vuosi.

Huomenna mennään taas kaupunkiin, tällä kertaa on ostettava autoon osia, viimeinen ajopäivä minun autolla on 11.5 ja iskarit sekä pakoputki ovat sanoneet yhteistyösopimuksen irti. Toivottavasti ne sitten riittäisivätkin tällä kertaa, aina tuntuu auton kanssa olevan ongelmia. Sitten pitäisi vielä saada kesärenkaatkin alle, nastat ropisee sen verran tuolla kuivalla asfaltilla että pahaa tekee. Inka uhosi ottavansa huomenna itselleen korvikset. Edellinen yritys oli viime kesänä, jolloin korvikset toki uskalsi ottaa, mutta sitten korvanlehdet olivatkin kipeät ja mätivät, jolloin korvikset piti ottaa pois ja enää ei Inka antanut niitä laittaa takaisin. Nyt on uusi into päällä ja kova vakuuttelu siitä että tällä kertaa puhdistamista saa harrastaa enemmän ja että tällä kertaa kipua kestetään aiempaa enemmän.

Hartiaseutu edelleen jumissa, voi vain haaveilla käsitöiden tekemisestä. Tosin valoisat ja lämpimät illat eivät houkuta juurikaan sisällä istuskelemaan, joten ei varmaan tulisi joka tapauksessa niin paljoa puikkoja heiluteltua. Mutta kyllä se tästä Buranan ja Mobilatin voimalla taas iloksi muuttuu. Ja tietenkin nuo liput aina sen verran ilostuttavat ettei pieniä kipuja tule ajteltua.

Toimintakyvytön

Kädet ja niska sekä hartiat ovat nyt sanoneet yhteistyösopimuksen irti. Käsitöitä en ole pystynyt tekemään varmaan pariin viikkoon. Kädet puutuvat heti kun otan puikot esille, lisäksi etenkin öisin niskaan koskee kovasti. En muista että olisin milloinkaan näin jumissa ollut, toki aina hartiaseutu on jumissa, mutta ei tässä määrin ikinä. Olen harkinnut jo muutaman kerran lääkäriin menemistä, mutta toistaiseksi se on jäänyt ihan vain harkinnan asteelle. Ei kuitenkaan vielä ole tämä koneella istuminen sentään estynyt, sitten varmaan tarvitsisin jo tehohoitoa jos sekin minulta vietäisiin.

Tänään illasta sitten Johanna soitti tallilta ja pyysi hakemaan, oli pudonnut hevosen selästä kaksi kertaa eikä pystynyt itse enää pyörällä ajamaan. Onneksi näyttää ainakin tällä hetkellä siltä että mitään vakavampaa ei olisi tapahtunut, mutta vielä täytyy seurantalinjalla ainakin yön ajan olla. Oli pudonnut täysin selälleen ja toisella kerralla oli myös ilmat lähteneet pihalle keuhkoista. Kotiin päästyään ei saanut itse edes housuja riisuttua pois jalasta, selkä oli niin jumissa, lisäksi sanoi päähän koskevan. Voi tyttö aamulla olla vähän jäykkä liikkeissään.

Kuvaton jälleen

Taas lähti kamera huoltoon, siinä ei edelleenkään oikein tahtonut tuo valotus toimia, lisäksi meni tarkennus. Jo toinen kerta kun kamera on huollossa ja ostin sen viime heinäkuussa. Mummolla on samanlainen kamera, mutta ei sillä ole mitään ongelmia ilmeisesti sen kanssa ollut. Tyypillistä meidän perheen tuuria, kaikki mitä ostetaan on jollain tavalla viallista. Meidän ostopäätökseen vaikuttaakin kohta hintaa enemmän se miten tavaroiden takuu järjestyy. Vasta viime viikolla Jari sai kokonaan uuden moottorisahan käytettyään entistä kolme kertaa takuuhuollossa.. Tämä on lannistavaa, meiltä on kuitenkin se 60 km kaupunkiin, missä ne huollot sijaitsevat.

Samalla kun vein kameraa huoltoon, käytiin myös katsomassa kummityttöä. Käytiin samalla ostamassa synttärilahjaksi Eeville pyöräilykypärä vähän näin etukäteen, jotta pääsevät pyöräilemään mikäli nämä kelit tästä vähän lämpenisivät. Tänään ainakin on tuullut niin myrskyisästi että ei ole tarvinnut juurikaan ulkona ylimääräisesti olla. Miehet kävivät huutokaupassa, mutta onneksi ainakaan meille ei tullut mitään ylimääräisiä työkaluja. Jos minulta kysytään niin niitä on ennestäänkin ihan riittävästi tuolla autotallissa. Vaikka kai niille kaikille jotain käyttöäkin voi olla.. Itse ostin vain verhotangon sekä roskiksen työhuoneeseen. Ompelin jo Inkan kanssa tässä verhotkin työhuoneseen. Muuten ei tuo ompelu lähtenyt käyntiin, ei oikein innostunut koneiden kanssa tänään leikkiä.

Juhlat ohi

Nyt on sitten juhlat juhlittu taas pariksi kuukaudeksi. Eilinen oli tosi tiivis päivä, lähes koko päivän ajan oli vieraita ja kahvia sai keitellä ihan urakalla. Kuitenkin kaikki pääsivät samana päivänä käymään ja se helpotti tätä leipomista kovasti. Erityisen mukavana vieraana täytyy tietysti mainita kummityttö, joka oli jälleen kerran oma hurmaava itsensä, yhtä hymyä koko tyttö. Inkaa ihastutti Eevissä erityisesti se että tämä konttaili pitkin huoneita ja Inka pääsi pientä serkkua vahtimaan. Leevi sen sijaan ei välitä pienestä vieraasta ollenkaan, kun sai muilta tarpeeksi rapsutusta, lähti koira omiin oloihinsa nukkumaan.

Tässä kuva täytekakusta kaikessa komeudessaan. Tehty siis maissitärkkelyksestä, käy gluteenittomaan ruokavalioon. Vadelmat kuorrutteessa Jarskin viime kesänä keräämiä.

Päätin sitten vielä aamusta tämän Inkan leipoman kakun kuorruttaa, tulee vähän juhlavamman näköinen sillä tavalla. Kuorrute tehty rasvasta ja tomusokerista, eli siis hyvää oli. Kuorrutteen pintaan heittelin kookoshiutaleita. Kakku kaiken kaikkiaan maidoton, jos näitä erityisruokavalioita taas ajattelee.


Lahjaksi päivänsankari sai lähinnä kaikkea mustaa, pääkallo- tai hevosaiheista tavaraa. Kertoo aika hyvin Johannan kiinnostuksen kohteista. Erityisesti voi mainita Johannan jo viikko sitten saama Metallican t-paita, joka varmasti on kovassa käytössä etenkin ensi kesän keikalla. Nytkin paitaa on saanut suorastaan vaatia ja lähinnä kiristää pesuun, niin rakas se näyttäisi olevan. Suosituimmat vaatteet kotona näyttäisivätkin olevan tuo paita ja minun vanhat housut, joita Johanna on pitänyt yöhousuina. Samat housut joita 90-luvulla kehtasin pitää ihan ihmisten ilmoilla ja vähän aikaa sitten huomasin näissä samoissa housuissa olleeni jopa veljeni rippijuhlissa!


Vierailijoista osa jäi viettämään juhlia ihan yökyläilyn merkeissä. Tässä tytöt pelaavat Buzz-tietovisaa pleikkarilla, ainakin tässä vaiheessa vielä sopua riitti ihan näinkin läheiseen toimintaan. Eipä se sopu muutenkaan rakoillut, on niin helppoa kun lapset ovat omatoimisia ja minun tehtäväksi jää yökyläilyn aikana lähinnä vain ruokahuollosta vastaaminen, mutta sitähän joutuu tekemään joka tapauksessa, oli vieraita tai ei. Itse puuhasivat jopa nukkumapaikat vieraille, neuvoin ainoastaan mistä peittoja yms. tavaraa löytyy. Tytöt ovat tunteneet toisensa aivan pienestä lähtien ja senkin vuoksi yhdessä toimiminen on niin helppoa.


Työhuone ei ole nyt ollut muuten käytössä muuta kuin olen sitä ahkerasti jaksanut kaikille kävijöille esitellä. Vielä on sisustaminen vielä kesken, mutta ideoita on tullut koko ajan lisää aivan kuten vessankin lopullisten koristusten suhteen. Kuulemma Savonlinnasta sai ainakin vähän aikaa sitten halvalla sisustamiseen sopivia tauluja eräästä liikkeestä, tämän vinkin käyn sitten tarkistamassa vapun seutuun, mutta työhuonetta voin sisustella jo aikaisemmin. Tulevana lauantaina ajattelin näitä Kuopiosta etsiskellä. Tässä vielä työhuoneesta kuvaa vähän toisesta nurkasta.

Siivousta ja leipomista

Tänään sitten piti ryhtyä leipomaan niitä synttäreitä varten. Inkan pakottamana tein mokkapaloja, vaikka en olisi halunnut, koska Inkan mielestä meillä ei niitä ole ollut vuosiin.. No olkoon kukin sitä mieltä kuin haluaa, minä en olisi ihan samaa mieltä tuosta ajasta. Sitten tehtiin kauralastuja, pullia, kuivakakku sekä täytekakun pohja, jonka juuri vasta otin viimeisenä uunista ulos. Kakkupohjan tein ensimmäistä kertaa maissitärkkelyksestä, sopii siis myös keliakiaa sairastaville, vähän jännittää mitä siitä tuli, en voi vielä sitä kumota enkä leikata. Ainakin hurjasti kakku kohosi uunissa ja päällisin puolin näyttää siltä että aika samankaltainen se on kuin vehnäjauhollakin leivottuna. Tässä pari kuvaa tämänpäiväisistä leipomisista.


Mun työhuoneprojekti on edennyt enemmän kuin olisin eilen aamulla uskaltanut uneksiakaan. Eilen siis saatiin tyhjennettyä molemmat varastohuoneet sekä kellari, joka on tuon työhuoneen alla. Sieltä löysimmekin mielenkiintoisia asioita, entisen omistajan jäljiltä, sillä itse esim. kävin ensimmäisen kerran koko kellarissa vasta eilen ja olemme tässä asuneet kuitenkin jo reilut kolme vuotta. Aikaisemmin olen kurkistanut vain luukusta sisälle ja katsonut ettei siellä mitään kauheuksia ollut.. Mutta siis eilen kannoimme kaikki aivan kammottavassa kunnossa olleet kalusteet kellarista ulos ja siivosimme sen lattia, en enää ihmettele mistä tunkkainen haju työhuoneeseen tuli, sen verran huonossa kunnossa kalusteet olivat. No nyt ei ainakaan sen vuoksi pitäisi joutua hajuista kärsimään. Aloin jo hieman miettimään osaisinko itse tuota kellaria hyväksi käyttää, koska sellainen tässä kuitenkin on olemassa. Toisaalta nyt kun sitten sain huoneen sisustettua, meni mun ompelupöytä luukun päälle, joten ei viitsi jatkuvasti ainakaan kellarissa ruveta ramppaamaan. Tässä kuva työhuoneesta eilen aamulla kun olimme aloittamassa urakkaamme.

Siis huone täynnä kaikenlaista roinaa, en edes saanut kaikkea samaan kuvaan sattumaan, ovea pidemmälle huoneeseen ei päässytkään, koska tavarapaljous tulvi ovella vastaan. Sitten muutaman tunnin raadannan jälkeen huone näyttikin jo aivan toisenlaiselta. Harmi vain etten saa kuvattua huonetta yhdellä kertaa siten että koko hienous näkyisi. Kuvakulma siis suunnilleen sama molemmissa kuvissa, ikkunasta sen voi tunnistaa, muuten sitä ei tunnistaisikaan. Tänään aamusta laitoimme jo huoneeseen stereot ja kannoin koneet sekä osan ompelutarvikkeista huoneeseen. Nyt huoneessa voi siis viettää laatuaikaa musiikkia kuunnellen. Työtuoli täytyy hankkia sekä ommella huoneeseen verhot viihtyisyyttä lisäämään, muuten on jo aika valmista. En vain ymmärrä miksi piti näin kauan tässä asua ennen kuin tämän idean toteutin?

Pitkäperjantai

Tämä vauhdikkuus vaan jatkuu, tällä viikolla meillä sairasteltu ja sen vuoksi ilmeisesti joutanut enemmän miettimään asioita kun ei ole tukka putkella juostu pitkin kyliä. Toissailtana sain omasta mielestäni loistoidean että teen meidän ylimääräisestä huoneesta eli poikamiesboksista itselleni nyt vihdoin sen ompeluhuoneen. Suunnitelmana meillä on ollut että teemme remontoimalla varastosta ja tästä huoneesta yhtenäisen harrastehuoneen, mutta tämä meidän remontointitahti ei anna aihetta olettaa sen huoneen valmistumista vielä, sanoisinko jopa vuosikymmeniin. Tosiasia kuitenkin on se, että poikamiesboksi on lämmin tila kesät talvet ja tällä hetkellä toimii ainoastaan kaiken romun säilytyspaikkana. Siispä innostuin asiasta siten että sisustan tämän pienen tilan omaan tarkoitukseeni sopivaksi kantamalla kaiken ylimääräisen sieltä pois ja keräämällä sinne sisustuksen kaikesta ylimääräisestä huonekaluvarastosta mitä meillä joka paikassa on.

Lapset innostuivat myös asiasta kovasti, vaikka en luvannutkaan sinne televisiota laittaa ja siten ei ole luvassa pelikoneitakaan sinne, ainakaan vielä. Etuna tuossa tilassa on se että se on turvallisesti kahden ulko-oven takana eli pienet riidanpoikaset täältä sisätiloista eivät sinne asti kuulu. Toisekseen siellä saisivat esim. ne ompeluvermeet olla täysin vapaasti esillä, toisin kuin tällä hetkellä kun joudun koneen aina virittelemään tähän keittiön pöydälle vain tarvittaessa. Mietin jo hieman lankavarastonikin siirtämistä sinne, mutta saa nähdä mitä sinne loppujen lopuksi sitten mahtuukaan. Tajusin tässä että täytyykin ottaa kuva ennen ja jälkeen, voin sitten esitellä aikaansaannoksiamme. Kohta alkaa peräkärryyn tulemaan roskakuormaa kunhan päivä valkenee kunnolla, ei ole ihmisen hyvä olla tällä tavalla romun keskellä, siitä pitää hankkiutua eroon. Näin sitä syntiset ihmiset viettää pyhäpäiviä vain siivouksia ja kaikenlaisia hommia suunnitellessa, ei tahdo aina arkena olla siihen aikaa.

Lisäksi sunnuntaina vietetään meillä Johannan synttäreitä pienimuotoisesti sukulaisten kesken, täytynee sinne sitten huomenna jaksaa leipoakin. Itse päivänsankari ei ole vielä sanonut mitään mitä vieraille haluaisi tarjota, joten jääneekö se asia sitten vain minun päätettäväksi? Sitä ei vielä tiedä. Ainakin kakun leivon, muut on sitten vielä harkinnassa.

Maniaako?

Nyt alkaa tämä elämä olemaan niin kiireistä ja vauhdikasta että tänään jo töissä mietin että taitaa tämä kevät aiheuttaa minullekin jonkinsorttisen maanisen tilan. Vai aiheuttikohan sen viikonloppuna alkanut osakkaan elämä, johon kuuluu kaikenlainen kulttuuririennoissa juokseminen? Viikonlopulla varailtiin Metallican lippuja epäonnisesti ja eilen sitten sain nekin asiat kuntoon eli Pori kutsuu heinäkuun lopulla. Eilen sain myös hankittua ne Nightwishin liput Hartwall Areenalle. Ja tänään erehdyin vilkaisemaan netistä Iltasanomia, jossa kerrotttin Nightwishin esiintyvän elokuussa Olavinlinnassa... No ei auttanut muuta kuin soittaa mummolle ja anella että mummo Savonlinnan puhelinyhdistyksen asiakkaana voisi minulle liput hommata! Onneksi mummo oli hyvin ymmärtäväinen asiaa kohtaan ja lupasi lastaan tässä tukalassa tilanteessa auttaa. On siis heinä-, elo- ja syyskuulle sitten konsertteja tiedossa. Tuonne Olavinlinnaan otan molemmat tytöt mukaan, mikäli vain liput satumme sinne saamaan. Remonttirahat näkyvät jatkossa siis ohjautuvan aivan muualle. Kaverini tosin sanoi, että tällainen konserttilippujen ostaminen on ekologista, ei tule kotiin turhaa krääsää hankittua ja tuetaan Suomen talouskasvua sijoittamalla palveluihin. Suojelen siis luontoa ja autan laman torjunnassa, nauttien konserteista, mikäs sen mukavampaa kesäelämää.

Viikonloppu Vuokatissa

Torstaista sunnuntaihin olimme työkaverin perheen kanssa Vuokatin maisemissa. Keli oli mitä mahtavin, aurinko paistoi lähes koko ajan ja lämpötila päivisin oli plussan puolella. Kaikenlaista sitä ehti tuona aikana tehdä, vaikka jäi paljon tekemättäkin. Kävimme keilaamassa ihan oikeasti ensimmäistä kertaa perheenä, itse olen joskus aikaisemmin kokeillut. Oli mukavaa etenkin kun voitin kierroksen, toisen kierroksen aikaan ratamme jumittui, joten emme päässeet luotettavasti kisaamaan. Kylpylässä tuli käytyä pariinkin eri otteeseen ja saunamaailma tuli erityisesti Tiinalle ja minulle tutuksi, lapset eivät siellä oikein viihtyneet.. Julkkiksia bongasimme oikein enemmälti ja pienimmät matkalaiset pääsivät samaan kuvaan itsensä Remu Aaltosen kanssa. Pate Mustajärven kanssa kävelimme vastakkain iltariennoissa ja aamupalapöydässä näimme monia muita viikonlopun aikaan siellä esiintyneitä artisteja. Lapset juoksivat ahkerasti nimmareita hakemassa ja kaikki julkkikset niitä ystävällisesti kirjoittelivat.

Tässä kuvaa Vuokatinvaaran laelta, vähänkö olis tehnyt mieli laskettelemaan, mutta se ei nyt meidän matkaohjelmaan kuulunut. Mutta palataan asiaan ensi keväänä, tuolloin on jo treffit samoihin maisemiin tehty samalla porukalla. Itse en ole lasketellut reiluun 10 vuoteen, mutta kyllä jatkossa aion asian korjata, niin ihanalta se näytti. Tähän mennessä ei muka ole ollut aikaa/rahaa, mutta sekään ei enää tunnu niin haittana olevan.


Pulkkamäetkin siellä olivat vähän eri kategoriaa kuin mitä täällä vähän alempana Suomessa. Tässä kuvaa pulkkamäestä, missä Johanna pulkkailee kovaa vauhtia alaspäin..



Reissu kävi kalliiksi monella tapaa, perjantaina varasimme lippuja Metallican Porin keikalle (a 89 euroa) epäonnisesti, vieläkään ei ole tiedossa miten lippuasian kävi, mutta asia selvinnee tämän päivän aikana. Kaiken kaikkiaan matkalla oli suorastaan ratkiriemukasta, välillä jopa hepuliin asti kun pidimme osakaskokouksia ja suunnittelimme seuraavia reissuja, jotka tästä lähtien ovatkin luksusluokkaa parhaissa mökeissä ja kaiken muun lisäksi lähes ilmaisia! Näin sitä voi yhdellä reissulla muuttaa koko matkustustapansa..

Kotimatkalla pysähdyimme Kajaanissa tuttavien luona, saimme maistuvaa lasagnea ja muukin tarjoilu oli aivan ensiluokkaista sielläkin. Kiva oli lyhyesti nähdä, mutta nyt kun kyläily alkoi, tulevatkin he heti ensi viikon lopulla jo vastavierailulle, jolloin toivottavasti on enemmän aikaa jutustella.

Kotiin tultuamme ilta menikin aivan tavalliseen tapaan, mutta yöllä alkoi Inkalla mahatauti, joten hyvin äkkiä palasimme takaisin arkielämään ja nyt kotona saa sitten viettää ainakin vielä tämän päivän.. Tulee kalliiksi tämä kotona oleminen, tänä aamuna tuli myyntiin Nightwishin liput Hartwall-areenalle 19.9 ja nekin sain varattua sitten, joten Johannan kanssa harrastetaan kulttuuria tänä vuonna ihan monen vuoden edestä. Näin sitä voi viettää sairauslomapäiviä netin ääressä.