Kyläilyä

Viikonloppu menikin Savonlinnassa kyläillessä. Shoppailua harrastettiin jonkin verran, tytöt saivat mm. pinkit Reinot, joita sitten pitivätkin loppuajan jalassaan ja niillä tultiin kotiinkin. Itselleni en enää sellaisia hennonut ostaa, ehkä sitten joku toinen kerta, ovat vaan jotenkin niin ihanan näköiset kengät. Pettymyksenä oli kirpputorien vähäinen tavaramäärä, ei paljoa kotiin tuotavaa sieltä löytynyt, mutta onneksi Inkalle löytyi edes nämä hienot koirapatsaat, ei ollut ihan hukkareissu.


Saimme vihdoin nähdä isäntäväen hienot Myrna-kupit, joista meille ensimmäisen kerran hennottiin tarjota juomista.. Olikohan tähän syynä yksi kyläreissu uudenvuodenpäivänä, jolloin asiasta oli puhetta.. Illasta lauloimme sitten karaokea, vaikka täytyy sanoa että isäntäväen karaokelevyt eivät ihan omaa musiikkimakua vastanneetkaan (ei löytynyt Kotiteollisuutta eikä Nightwishiä..). Inkan ja mummon bravuuriksi nousi Lokki-biisi, jonka lauloivat paremmin kuin Arja Havakka itse (ja lupasivat jatkossakin aina sitä esittää).


Sunnuntaina heti aamusta hyvissä ajoin heräsimme talon isännän kännykän soittoon, liekö ollut ihan järjestetty juttu kostoksi eräästä kerrasta kun meillä oli Jarskin järjestämä herätys klo 5 aamulla?? Tämä oli tosin paljon inhimillisempään aikaan, ei voi siitä valittaa. Käsitöitä ei kauheasti joutanut viikonlopun aikaan tekemään, ostin tosin uutta Novitan Flip Flop -lankaa, josta sitten tekaisin nämä pari kynäpurkkia ruokaa odotellessa. Ohje löytyy uusimmasta Novitan lehdestä, oli tosi nopeat ja mukavat tehdä. Mukavana yksityiskohtana tästä uudesta langasta täytyy mainita että se on tehty osin kierrätetyistä muovipulloista, sopii siis mainiosti vihreään ajattelutapaan.

Putkiaivona

No nyt on sitten ontelot putsattu ja korva putkitettu. Leikkaus meni sinällään ihan hyvin, mutta vaihteeksi olin taas pahoinvoiva leikkauksen jälkeen. Kuulo palasi taas vasempaan korvaan, mutta poskiontelot tuntuvat ainakin näin parin päivän päästä edelleen tukkoisilta. Toivotaan että on ohimenevää ja vihdoin pääsis siitä ongelmasta eroon. Hieman ihmettelen sairaalan ristiriitaisia ohjeita koskien tuon putkitetun korvan suojaamista pesutilanteissa. Toisessa paikassa sanotaan että se on suojattava pesujen ajaksi ja toisessa paikassa taas, että suojattava ainoastaan sukeltaessa. Eilen kyllä laitoin suojan siihen saunan ajaksi, en koe sitä mitenkään vaikeaksi toimenpiteeksi.

Sain valmiiksi myös sormikkaat. Ohje löytyy Novitan talvi 2009 -lehdestä ja lankana oli Rose Mohair. Oli yllättävän mukavaa lankaa neuloa ja etenkin toinen sormikas vamistui ihan vauhdilla, ensimmäistä hidastutti se kun piti mittailla kavennuksia yms. Tein tässä yhden hatunkin Mambosta, mutta sen kasaamisessa taas tarvitaan jotain yliluonnollista taitoa, jota minulla ei ole ainakaan tällä hetkellä. Tässä kuvaa sormikkaista, yllättävän hyvin näkyy tuo pitsikuvio ihoa vasten.


Sitten viikonloppuna tein kangaskasseja, sain kovan innostuksen niihin sen jälkeen kun tein tytöille luistinkassit. Niitä valmistuu tosi nopeasti, tosin saumuri alkoi jo pitämään sellaista ääntä että oli ostettava öljyä, edellisestä öljyämisestä onkin kulunut ilmeisesti jo monta vuotta. Samalla ajattelin öljytä oman ompelukoneenkin, jota en varmaan ole öljynnyt ikinä. Saumuri on siis pitkässä lainassa mummolta, joka on joskus osannut koneitaan huoltaa, tämä ominaisuus ei siis näköjään ole periytyvä.. Tässä kuvaa kasseista, joita on siis monenkokoisia ja toistaiseksi lähinnä tuosta pääkallokankaasta tehtynä. Tilasin tuon kankaan jo viime talvena, ajattelin tehdä siitä Johannalle verhot, mutta nyt se näytti liian lapselliselta verhoina. Kangas on aivan äärettömän kieroon kudottu, sitä ei saa repimällä mitenkään sopiviksi paloiksi, vaan sitä täytyy yrittää osata leikata suoraan.



Tässä kuva luistinkasseista.


Tämä blogin päivittäminen on jäänyt viime aikoina vähän vähemmälle, olen nimittäin koukussa Facebookin virtuaalipeleihin, lähinnä akvaarioon, jonka seurassa menee lähes kaikki tietokoneella vietetty aika. Siellä on kova kisa mummon kanssa siitä kumpi on pidemmällä ja joudun ikäväkseni tunnustamaan, että en oikein tahdo siinä kisassa pärjätä. Kaikkeen sitä aikuiset ihmiset sotkeentuukin, mutta kai sitä on pahempiakin harrastuksia maailmassa.

Tammikuu etenee

Tammikuu se vaan kääntyy hiljalleen kohti loppuaan. Päivä on pidentynyt jo huomattavasti, aamuisin näkee jo vähän päivän valkenemista kirkkaalla säällä kun menee töihin. Tuntuu todella että kevät sieltä vielä tulee. Sairaalassa on taas tullut käytyä oikein urakalla, välillä mietityttää missä välissä sitä edes töitä ehtii tekemäänkään kun on koko ajan aikoja sinne varattuna. Viime viikolla kävin sitten kontrollissa korvapolilla. Muutamaa päivää aikaisemmin olin aivan paniikissa suorastaan tulevasta keuhkokuvasta ja öisin näin outoja unia, joissa oli likaisia astioita sekä kuolleita sukulaisia. Perjantaina sitten kävin kuvissa ja lääkärissä, laittoi vielä poskiontelokuviin uudestaan. Lopulta sitten sain tietää että keuhkokuva oli puhdas, ei näkynyt onneksi mitään epämääräisiä pesäkkeitä keuhkoissani ainakaan tällä kertaa. Sen sijaan poskiontelokuvasta näkyi se mikä tuntuikin eli siellä oli ylimääräistä tavaraa. Joulun aikaanhan taas vasen korvani meni lukkoon ja sen jälkeen olenkin ollut taas puolikuuloinen. Nyt lääkäri sitten päätyi siihen että laitetaan putki vasempaan korvaan. Ongelma on vain se, että edellisen kerran kun korvaa puudutettiin, olin lopulta osastolla valtavan pahoinvoinnin ja huimauksen vuoksi. Lääkäri sanoikin suoraan että hieman pelottaa tehdä sellaista toimenpidettä minulle ja kysyi olisinko valmis siihen että toimenpide tehtäisiin nukutuksessa. Ja sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin, sen verran on muistissa vielä tuo edellinen kerta. Samalla nukutuksella sitten putsaavat nuo poskiontelot, ei tarvitse sitäkään kärsiä hereillä ollessa. Toimenpide on jo tulevana maanantaina, soittivat heti seuraavana arkipäivänä käynnistä.

Tällä viikolla sitten olen jo käynyt hammaslääkärillä kontrollissa tuon purentakiskon kanssa. Mitään muutosta ei purentakiskon pitäminen ole vielä tuonut posken kipuiluun, mutta lääkäri siellä oli sitä mieltä että sen pitäisi vielä auttaa. Joten kiskon pitämistä jatketaan edelleen ja odotetaan että poski alkaisi paranemaan. Tosin hammaslääkäri sanoi, että leikkauksesta jääneet arvet voivat pitkäänkin aiheuttaa kipua poskeen.

Ensi viikolla siis korvaan laitetaan putki, Jari irvaili jo minulle että minusta tulee sitten virallisesti meidän perheen putkiaivo.. Saa nähdä alkaako ajattelu muotoutumaan jatkossa sen mukaan. Mikäli putkitus ei auta, sitten kuulemma myöhemmin voidaan laserilla polttaa tärykalvoon reikä.. Ei kuulosta mukavalta, mutta ei tämä puolikuuloisuuskaan sitä ole.

Käsitöitä olen ihme kyllä edelleen jaksanut tehdä. Ompelin jopa lasten luistimille kangaskassit, muovipussit ovat meilkein olleet kertakäyttötavaraa, sen verran rajusti niitä on kuljetettu. Inkalle tein pussin meidän vanhasta sinisen kukertavasta verhokankaasta ja Johannan luistinkassi on ihan uutta hämähäkinseittikangasta. Tajusin juuri että en olekaan niistä ottanut kuvia. Neulomispuolella olen tehnyt lähinnä sukkia, mutta tilaustyönä tein veljen vaimolle pitkät sukat ja pipon. Molemmat tehty 7 Veljestä -langasta ja pipo samalla ohjeella tehty kuin omani aikaisemmin, ohje Suuri Käsityölehdessä. Tässä kuva näistä tekeleistä.

Sitten sain aivan ihanan lahjan ystävältä, joka tekee paljon kaikkea käsillään ja jolla on myös mielikuvitusta kaiken tekemiseen. Usein hänelle soitankin jos tarvitsen jotain ideaa johonkin. Silloin joskus syksyllä kun meille vaihdettiin ulko-ovi, oven vieressä olleet lasit vaihdettiin samalla. Vanha lasi oli rumanväristä keltaista lasia, jonka sitten vein ystävälleni, joka aikoi sitä lasinsulatuksessa kokeilla ja tässä onkin sitten lopputulosta. Eli tuo keltainen on sitä meidän vanhaa ovilasia ja sininen kuulemma viinipullosta. Olis muuten tosi kiinnostavaa tuo lasinsulatuskin, jos vain aika kaikkeen riittäisi.. Vielä näin mielenkiintoisena lisäyksenä se, että ovesta jäi myös kirkasta lasia, jota taas Jari on hyödyntänyt tekemällä siitä taskulamppuun uuden lasin rikkoutuneen tilalle. Kaikkea voi näköjään hyödyntää jos vain mielikuvitusta riittää.


Tähän täytyy vielä lisätä aivan upea kirpparilöydös, joka tehtiin jo joululoman aikana, mutta josta sain otettua kuvan vasta myöhemmin. Inkalle löysimme aivan ihanan villakangastakin, joka on juuri sopivakin. Ainoa ongelma meidän perheessä tuollaiselle takille onkin Leevi ja lähinnä Leevin karvat, jotka mukavasti tuollaiseen materiaaliin kiinnittyvät. Takki on ehdottomasti muistettava laittaa naulakkoon, toisin kuin muut takit, jotka usein löytyvät eteisen lattialta jostain syystä.. Ainakin toistaiseksi takki on löytynyt naulakosta.

Pakkaskeliä joulun jälkeen

Nyt on sitten meidän perheessä joulut vietetty, sillä tänään sain jo vaihdettua jouluverhotkin takaisin tavallisiin. Tai ulkona on vielä ulkovalot, mutta en niitä välttämättä niin jouluisina pidä. Pakkasta on vaan ollut niin mahdottomasti (viime yön ennätys -30.9), että ei ole innostanut valoja lähteä puista poistamaan. Mutta olohuone näytti ihanan tilavalta kun kuusi vietiin taas varastoon odottamaan ensi joulua. Tässä muuten kuva meidän sireenissä olevista ulkovaloista, ei tuo pimeällä kuvaaminen ole vain parhaita puoliani.


Käsitöitä olen taas jaksanut pitkästä aikaa tehdä jonkin verran, sukkia on nyt menossa ja sainpa vihdoin kasattua kuvassa olevat palatossutkin, joihin palat tein jo jokin aika sitten, mutta en osannut niitä kasata. Ohje oli uusimmassa Novitan lehdessä, mutta ohjeessa oli virhe, jonka vuoksi kasaaminen alunperin jäi. Netistä sai ohjeeseen korjauksen ja sen turvin sitten sain kasattua tossut. Niistä ei vain tullut mitenkään nätit, sillä tuo sininen oli purkulankaa ja sen näkee neulomisjäljessä verrattuna tuohon punaiseen. Lisäksi tossuista tuli kokoa 45, vaikka niiden piti käydä mun 39 jalkaan.. Lankana 7 Veljestä ja 3 1/2 puikot. Eli ei ihan putkeen mennyt.

Viimeisiä lomapäiviä tässä yritän vain venytellä, ei millään jaksaisi lähteä töihin ensi viikolla, kotonakin olisi aika kulunut ihan mukavasti. Tässä Leevin haukotus taitaa kuvata hyvin omaakin oloani..