Keskiviikkona

Matka sairaalaan on jo todella tuttu, tänään taas käymässä siellä. Ensin suu- ja leukasairauksilla, jossa oli tehty tarvittavat muutokset purentakiskoon ja nyt kelpuuttivat sen. Sitten sädehoitopolille, jossa tehtiin sitten alkuvalmisteluja tulevaa sädehoitoa ajatellen. Ensin tehtiin maski, jonka avulla pää pysyy joka kerta samassa asennossa, olo on kuin Hannibal Lecterillä kun maski on paikoillaan. Tosin siinä vaiheessa olen jo selällään makaamassa enkä mitenkään uhkaamassa ihmisiä, se ero meillä varmaan ainakin on. Maskia myös koekäytettiin ja kuvattiin sekä piirreltiin maskiin sekä rintamukseeni viivoja, joiden avulla sitten säteitä jatkossa kohdistellaan. Ensi viikolla se kauheus sitten alkaa, 6.8 on ensimmäinen kerta. Jatkossa käynkin sädehoidossa taksilla, mutta vielä ensi kerralla menen omalla autolla. Ainakaan tällä hetkellä ei täältä meidän suunnasta tuntunut muita hoidoissa käyvän, joten ajelen siinä tapauksessa yksin taksilla, mutta ainahan tilanne voi muuttua. Nyt tuli Kelalta jo lappu että omavastuuosuus on täynnä, joten enää en joudu maksamaan sitten enää edes omavastuita taksikyydeistä.

Paljon muuta ei mielessä luonnollisestikaan ole oikein viime päivinä ollut. Vaikka kovasti yritän keksiä muutakin aktiviteettia, niin aina ajatus jostain syystä karkaa vaan tuohon tulevaan koetukseen, joka kieltämättä kyllä pelottaa. Sinällään hoitohan on kivutonta, mutta ne sivuvaikutukset pelottavat. Mietityttää miten kipeäksi ja väsyneeksi muuttuu, miten suulle käy, miten elää vähentyneen syljenerityksen ja hävinneen makuaistin kanssa. No ne asiat alkaa selviytyä tässä muutaman viikon aikana, ikävä kyllä.

Nyt täytyy yrittää taas viikon aikana yrittää syödä ja juoda kaikkea mistä tykkää, lisäksi pitäisi pestä matot ja siivota vielä taloa jne.. Lista on loputon, ehkä valitsen vain parhaat päältä eli tuon syömisen, kaikki muu voi odottaa. Varastoa tosin tässä yksi päivä siivosin ja tänään Jari kuskasi kierrätykseen menevät tavarat sitten kirpputorille, mahtuu nyt paremmin varastoon omia tavaroita, joita haluaa vielä säilyttää. Ja käytiinhän me tyttöjen kanssa pesemässä osa matoistakin eilen, vielä olis kaikki isot ja painavat odottamassa miesvoimaa. Eli ei ihan ole pelkästään mennyt vain maatessa tämä aika.

Loman jälkeistä elämää

Elikkä viikonloppu menikin sitten reissatessa. Perjantaina aloitimme matkan heti aamutuimaan ja ajoimme Suonenjoen kautta ensin aamupalalle Hirvaskankaalle. Siellä totesimme että ilma on niin kaunis että päätimme poiketa etukäteissuunnitelmien vastaisesti Ähtärin eläinpuistossa. Eläinpuistossa olinkin itse käynyt edellisen kerran 9 vuotta sitten, joten olihan tuo jo aikakin käydä uudelleen. Erityisen kiinnostavaa katsottavaa oli karhun elämä sekä susiaitaus, jossa tapahtumia riitti kovasti ja niitä tuli katsottua eniten kaikista eläimistä. Erityisen ihania olivat sudenpennut, jotka olivat kuin koiranpentuja konsanaan. Tässä siis kuva sudenpennusta.



Tässä kuva komeasta hirvestä, joka on komea niin kauan kun sattuu pysymään aitauksessa, liikenteessä en moista välittäisi tavata..


Tässä kaksi kuvaa karhuista, voitte itse päätellä mikä ero näillä karhunkuvilla on ja kumpaa pitäisi enemmän pelätä.





Ähtärin jälkeen suunnistimme kohti Tuurin ihmekauppakeskusta. Siellä olikin porukkaa kiitettävästi perjantai-iltapäivänä ja en jaksanut kovinkaan nauttia ostoskierroksesta väsyneenä ja nälkäisenä. Eniten jäi harmittamaan että en hennonut tuolloin ostaa Ukonhauta-kirjaa, jota jo kädessänikin pitelin. Johannalle ostin kumpparit ajatellen seuraavan päivän festareita, muuten ostosrintamalla oli aika vaisua. (Korjasin tilanteen tänään sairaalareissulla ostamalla sen kirjan sitten itselleni, suosittelen muillekin KT-faneille...)

Yöksi menimme sitten Ikaalisten kylpylään, jossa siis vietimme molemmat yöt reissussa. Lauantaina osa porukasta lähti sitten Poriin festareille ja minä jouduin jäämään siihen porukkaan, joka ei Metallicaa nähnyt. Sen sijaan me jäljelle jääneet lähdimme käymään Ideaparkissa ja Tampereella ja loppujen lopuksi meilläkin oli mukava päivä. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa että mielummin olisin sinne festareille mennyt, mutta tosiasiat huomioon ottaen ehkä näin oli parempi. Johannalla muistona reissusta mahtava Metallican kiertue T-paita, sitä kadehdin avoimesti ja onneksi se mahtuu minunkin päälle, voin siis lainata sitä mikäli vain saan luvan.. Mutta taas jos ihan rehellisiä ollaan niin ei se aivan näin hyvältä näytä minun päällä. Keikka oli ollut mahtava ja Metallica hyvässä vedossa.



Sunnuntaina sitten lähdimme Särkänniemeen, jossa lapset saivat juosta laitteesta toiseen ja iloahan riitti sitten tuntikausia ainakin lapsilla.. Porukkaa Särkänniemessä oli aika paljon, mutta jonot olivat yllättävän lyhyet suurimpaan osaan laitteista. Iltaa kohden alkoi jonot kasvamaan, sunnuntai-iltana kun tulee suora lähetys huvipuistosta ja mekin näimme liudan julkkiksia, jotka valmistautuivat illan lähetykseen (mm. Heikki Paasonen ja Lenni-Kalle Taipale). Tässä kuvaa tukkijoen riemuista.



Yöksi ajoimmekin sitten takaisin kotiin, olipa ihana nukkua taas omassa sängyssä, vaikka ei hotellin sängyssäkään sinällään ollut mitään vikaa. Reissu meni sillä tavalla mukavasti että hetkeksi pystyin jopa unohtamaan sairasteluni, mutta kylläpä arkipäivä sen heti lopullisesti palautti mieleeni, koska sairaalareissu odotti heti aamusta. Kävin sairaalalla, jossa minulle kokeiltiin purentakiskoa ja todettiin sen tarvitsevan vielä lisämuokkausta, joten ei muuta kuin uusi aika keskiviikolle. Tuolloin myös on aika sädehoitopolille, silloin tehdään maskia ja jotain kuvaussuunnitelmia. Eli se päivä lähestyy uhkaavasti kun joutuu sitten sädehoidon aloittamaan.

Taas sairaalassa

Tänään sainkin puhelun jo ennen kahdeksaa aamulla suupolilta, onneksi anoppi herätti jo hetkeä aikaisemmin puhelimella, oli jo aivot jonkin verran selvemmässä tilassa, muuten en olisi varmaan edes ymmärtänyt mistä soitettiin. Anopin asia oli iloinen, miehen sisaren kissa oli tullut retkiltään takaisin yön aikana, ehdimme jo kovasti huolestua Miirun reissuista. Mutta kisu oli tullut maha pullollaan ja hyvin hyvävoimaisen oloisena taas monen päivän kadoksissaolon jälkeen takaisin mummon ja papan hoiviin. Toinen huomionarvoinen seikka on se, että nukun yleensäkin noin myöhään - entinen aamuvirkku. Nykyään ei ole mikään ihme jos nukun vaikka puoli yhdeksäänkin.. Kaikki muuttuu.

Niin soittivat siis sairaalasta siinä varttia vaille kahdeksan ja toivoivat että olisin klo yhdeksän polilla, jolloin lääkärillä olisi aikaa ottaa muotit hampaista. Aikaa ei siis ollut tosiaan paljoa käytettäväksi valmisteluihin, meiltä kun pelkkä ajomatka vie noin 40 minuuttia sairaalalle. No en siis liikoja hidastellut ja ilmoittauduin polilla viittä vaille yhdeksän, aivan nappisuoritus siis. Tosin tämä kiirehtiminen meni hukkaan, sillä lääkäri oli puoli tuntia myöhässä akuuttitapauksen vuoksi. Luinpahan taas sinä aikana muutaman vanhan aikakausilehden, koska en taaskaan muistanut ottaa kotoa luettavaa mukaan. Olen ajatellut että pitäisi sairaalaa varten olla erityinen kassi, missä olisi viihdykettä noita odotusaikoja varten. Ehkä vielä sen teenkin, sen verran tiuhaan tahtiin tulee siellä jatkossa vierailtua, viitenä päivänä viikossa kuuden viikon ajan, ja kaikki muut vielä lisäksi päälle.

Onneksi Suomessa saa edes jonkin verran etuuksia sairastamisen tueksi, vaikka ei voi millään sanoa sairastamisen olevankaan kannattavaa. Etuuksilla tarkoitan matkakustannusten korvauksia sekä hoitomaksuissa olevaa ylärajaa, jonka jälkeen maksut pienenevät. Minulla nämä kaikki ylärajat luonnollisesti tänä vuonna ylittyvät, tosin sitä ennen joutuu maksamaan sairaala- ja polimaksujakin ensin itse 590 euron edestä, ei siis mitenkään halpaa huvia. Olisin muutakin käyttöä tuolle summalle keksinyt, puhumattakaan kaikista kaupunkireissuista, joita on sairastamisen vuoksi joutunut tekemään.

Niin palatakseni vielä tämän päiväiseen reissuun, muistin samalla käydä sitten lisäksi röntgenissä, jossa otettiin OPTG-kuva, eli kuvattiin hampaat sekä labrassa. Tulipahan hoidettua monta asiaa kerralla. Seuraava käynti onkin maanantaina, jolloin sitten sovitetaan sitä kojetta, joka tämänpäiväisten muottien perusteella minulle tässä välipäivinä sitten rakennetaan. Kojeen tarkoituksena on suojata kieltä sädehoidon aikana sekä saada suu aukeamaan aina samaan asentoon. Ensi viikolla minulle tehdään kasvojen mallin mukaan sitten vielä toinen muotti, joka pitää pään joka päivä samassa asennossa sädehoidon aikana.

Huomenna onkin luvassa kiireinen päivä, pitää käyttää Johannaa hammaslääkärissä ja illalla mennään sitten katsomaan Match-showta naapurikunnan puolelle. Pitää myös pakata, sillä heti perjantaina lähdemme aamusta kohti Tuuria ja sitä kautta Ikaalisiin odottamaan lauantaita, jolloin puolet porukasta pääsevät katsomaan Metallicaa livenä (en yhtään kadehdi, en...). Toinen puoli sitten yrittää keksiä jotain tekemistä tuoksi päiväksi, sunnuntaina olisi tarkoitus käydä Särkänniemessä mikäli vain keli sallii. Katsotaan miten käy, ainakin toistaiseksi viikonlopun säästä on povattu aika sateista.

Lääkärissä

Pitäis varmaan kohta todella muuttaa tämän blogin nimeä, sen verran enemmän taitaa tulla tekstiä tästä sairastamisesta kuin mitä neulomisista. Tosin siihen liittyen ostin jo viime viikolla toivorikkaana ihmisenä kerän Huopasta, mutta saa nähdä milloin siihen pääsen sitten käsiksi.

Tänään kävin istumassa taas muutaman tunnin sairaalassa. Sain tiedon siitä että sädehoito aloitetaan sitten ihan tässä parin viikon sisällä, kunhan kaikki valmistelut saadaan tehtyä. Ehdin jo toivoa etten sädehoitoon joutuisi, mutta tänään sitten sekin muuttui. Minulta kyllä kysyttiin suostumusta hoidon aloittamiseksi, mutta ei riitä tuo ammattitaito millään lääkäreiden suosituksia epäilemään tai jopa eväämään. Siispä odotan kauhunsekaisin tuntein, mitä tuleva sädehoito tuo tullessaan. Sivuvaikutuksia on paljon ja ne tulevat hankaloittamaan elämää suuresti, mutta toisaalta suurin osa niistä on vain väliaikaisia. Nyt olisi mahdollisuus ja kehoitus syödä paljon kaloreita, jotta olisi hyvässä kunnossa sitten hoitojen alkaessa, mutta ainakaan tänään ei ole ruoka oikein maistunut. Tulevan viikonlopun reissulla täytyy yrittää sitten syödä kaikkea mitä pystyy ja mitä mieli tekee, jotta saisi niitä kaloreita.. Aika jännä että keväällä sitä kovasti yritti vain saada painoa tippumaan ja nyt yrittää saada painoa lisää.. Näin ne asiat muuttuvat.

Reissukuvia

Viikonloppuna kävimme hakemassa lapset pois Savonlinnasta. Olipa meillä vähän liiankin hiljainen viikko kotona kun kukaan ei ollut narisemassa eikä vaatimassa mitään. Toisaalta lapsista jo tuossa iässä on myös paljon seuraakin, joten ei se pelkkää natinaa ole. Shoppailut vain jäivät vähiin, ei tuo kunto kestä juoksemista paikasta toiseen entiseen malliin. Sen sijaan kävimme ihanalla sisävesiristeilyllä ja keli suosi meitä, aurinko paistoi kauniisti ja tuultakaan ei ollut. Samalla oli Savonlinnassa purjehduskilpailut, tässä kuva yhdestä purjeveneestä. Luimme seuraavan päivän lehdestä, että liian tyyni sää oli haitannnut purjehduskilpailuja. Reittiä oli jouduttu muuttamaan, koska purjeet eivät saaneet tuulta.


Olen aivan rakastunut kesäiseen Savonlinnaan, se on varmasti yksi kauneimmista paikoista Suomessa kesällä, tässä siitä todistusaineistoa, jotka on kuvattu siis tuon risteilyn aikana.







Illasta kävimme sitten bongailemassa linnalla, tässä ensin pakollinen linnan kuva.

Oopperaan menikin kauniina kesäiltana paljon porukkaa, mm. Martti ja Eeva Ahtisaari, jotka aivan tavallisesti kävelivät jonossa muiden ihmisten seassa linnaan. Meni sinne muutama muukin julkisuuden henkilö, jotka isäntäväkemme bongasivat, mutta itse en tällä hetkellä edes muista keitä nämä olivat, ilmeisesti eivät siis tehneet suurempaa vaikutusta minuun. Toista on sitten 15. elokuuta kun Inkan kanssa toivottavasti astelemme illasta linnaan katsomaan Nightwishiä, silloin voi kulkea huomattavasti kiinnostavampia ihmisiä linnan edustalla. Tässä kuva siitä kun menimme linnalle.


Tosiaan ostoksia tuli tehtyä vähänlaisesti ja kirpputorit jäivät tällä kertaa kokonaan käymättä. Mansikoita ostin lapsille ja muutaman sain maistettua itsekin. Itselleni hennoin nyt sitten tuliaisena ostaa vihdoin Ukonhaudan, on Kotiteollisuus todella vielä voimissaan, sen voi kuulla tällä uusimmalla levyllä, jonka suosikeiksi näin parin kuuntelun jälkeen ovat tulleet Mahtisanat ja Lemminkäisen laulu. Levyn kuuntelua tosin haittaa suuresti se, että muu perhe ei ole ollenkaan yhtä innostunut sitä kuuntelemaan. Tylsiä ihmisiä siis asuu meillä...


Ostinhan lisäksi vihdoin tälle läppärille hiiren. Olen pärjännyt tähän saakka tällä koneessa olevalla levyllä, vai miksikä sitä sitten kutsutaankaan, mutta nyt mulla on hieno langaton pienikokoinen hiirulainen. Käytössä uusi hiiri on kyllä sata kertaa parempi kuin tämä koneen oma, etenkin Mahjongia pelatessa. Ja ostinhan sitten myös monitoimilaitteen, jolla voin jatkossa kopioida kaikkia papereita, joita viime aikoina on tuolta sairaalan puolelta tullut ihan kiitettävästi.

Kotimatkan teimme sitten vähän eri reittiä kuin aikaisemmin, tulimme Varkauteen Oravin kautta ja lapset pääsivät elämänsä ensimmäisen kerran lossin kyytiin. Ei ollut lossimatka kovin pitkä, mutta mukava oli sellainenkin tällä reissulla kokea. Tässä kuvaa lossin kyydistä.


Tämä viikko taitaa mennä sadetta pidellessä, ainakin säätiedotuksen mukaan. Huomenna olis tarkoitus käydä kaupungissa ja katsomassa vihdoin kummityttöäkin. En ole sielläkään käynyt leikkauksen jälkeen ollenkaan, kerran ovat meillä käyneet tässä välissä. Puhelimessa olen kuulumisia tosin kysellyt, mutta ei nyt kummitädin voimat ole sen pidemmälle tällä hetkellä riittäneet. Tänään olen suunnitellut leipovani omenapiirakkaa, mikäli saan jonkun orjakseni vatkainta käyttämään. Muuten leipominen varmaan onnistuu ihan hyvin, mutta vatkain ei pysy tarpeeksi kädessä. Johanna on kyllä ollut ahkera kotiin tultuaan, eilenkin ajoi nurmikon ja illasta vielä ajeli isänsä hiukset, koska ajokonetta en voi kädessäni pitää. Hyvin onnistui sekin, vaikka ensimmäistä kertaa sitä kokeili. Ei siis mennyt lapsen aika pelkästään pelaamiseen kotona, vaikka sitä vähän etukäteen pelkäsin.

Perjantai

Päivät ovat kaikki samanlaisia, ihan sama onko arki vai pyhä, ei vaikuta nykyään millään tavalla mun elämään. Ainoastaan sunnuntaisin kauppa aukeaa vasta puoliltapäivin, siinä eroa normaaliin päivään. Tällä hetkellä tämä vielä korostuu kun lapsetkin ovat taas maailmalla, tällä kertaa Savonlinnassa. Tänään onneksi lähdemme hakemaan lapset kotiin, on talo hiljainen kun ei ole edes kukaan tappelemassa täällä. Ensi viikolla sitten kuulemmekin kovasti Metallicaa kun Johannalla on varmaan ollut kova ikävä GH:ta, en tiedä miten on viikon pärjännyt ilman peliä.. Mummo on tainnut juoksuttaa lapsia sen verran että pahimmat vieroitusoireet ovat pysyneet kurissa. Ja onhan mummolla historiallinen pelikone 90-luvun alusta, Nintendo, jossa mahtava Mario ja Luigi -peli. Itse muistan pelanneeni tuota peliä kovasti keväällä -94 kun olis pitänyt lukea kirjoituksiin.. Osasin lukion oppimäärää paremmin tuon pelin koukerot, olihan mulla päivät aikaa pelata sitä. No en onneksi sentään reputtanut pelaamisen takia, mutta tästä voi vetää johtopäätöksiä siitä mistä lapsi on perinyt tämän pelihimonsa.. Nykyään pelaan Pelikone.fi:ssä Mahjong connect -peliä, joka on aivan mahtavan koukuttava, mutta ikävän pitkä peli, johon ei pari minuuttia riitäkään. Suosittelen kokeilemaan!

Sain tuossa puhelun lääkäriltä, syöpälääkäri ei vieläkään ole osannut päättää annetaanko mulle sädehoitoa vai ei. Jään siis edelleen odottamaan tulevaa epävarmoin mielin. Oli syöpälääkäri sanonut että luultavasti sädehoitoa ei aloiteta, mutta oli sanonut vielä tutkivansa asiaa tarkemmin ennen lopullista päätöstä. Täytynee yrittää vain unohtaa nyt tuo asia ja keskittyä kaikkeen muuhun, ei se siitä ainakaan minun miettimisellä miksikään muutu. Enemmän huolta on aiheuttanut se kun mun korva on mennyt lukkoon ja välillä siinä on valtaisa kipu. Tämä tulee etenkin silloin kun olen makuulla, eli yöt ovat olleet viime päivinä mukavia.. Edelleen myös mehua tahtoo tulla ulos nenän kautta eli on tässä ihan ajankohtaisiakin ongelmia olemassa.

Kotiteollisuutta kuuntelen edelleen kovasti, sen ja Nightwishin turvin sairaalassa vietin aikaa etenkin aamuyön pitkinä tunteina siinä vaiheessa kun olin jo paremmassa kunnossa. Olen ollut vain pihi enkä ole hennonut ostaa itselleni vielä Ukonhautaa, mutta sen vielä teen, kuuntelussa on ollut tämä vanhempi tuotanto, joka on aivan mahtavaa! Täytyy todella päästä katsomaan bändiä vielä livenä. Viikko sitten muistaakseni se olis ollut Savonlinnassa, mutta en olis vielä jaksanut keikalle lähteä. Lääkärin mielestä olen työkuntoinen elokuun alussa, joten eiköhän tässä pitäisi kunnon kohota kovasti siihen mennessä. Tosin pidän lomani vielä saikun perään eli töihin tässä vaiheessa suunnittelen meneväni sitten 30.8 alkaen. Toishan se taas sellaista normaaliutta elämään, jos kävis päivät jossain muualla ja olis ainakin muuta mietittävää.

Löysin koneelta kuvan mun viimeisimmästä käsityöstä, kesähatusta Inkalle. Tein sen ennen kun sain tiedon syövästä eli siis toukokuussa. Lankana Novitan Malibu, ohjetta en edes enää muista mistä otin. Mun mielestä hatusta tuli hieno, mutta Inkalle se ei kelvannut ja siellä se on edelleen hieman keskeneräisenä odottamassa varmaan purkamista.

Sairaskertomusta

Kesä onkin mennyt näköjään nopeasti eteenpäin, viimeksi olen kirjoittanut toukokuun lopulla tänne. Kun luin tuossa tuota edellista tekstiä, tajusin että sen jälkeen onkin meidän perheen elämä heittänyt kokonaan niin sanotusti häränpyllyä. Pari päivää tuon kirjoittamisen jälkeen kävin lääkärissä ja sain kuulla että se adenooma joka poistettiin, olikin pahanlaatuinen eli syöpä. Sen jälkeen on tapahtunut asioita hurjan nopealla vauhdilla. 10. kesäkuuta minut sitten leikattiin, viikkoa ennen alkuperäistä suunnitelmaa. Leikkauksen piti alunperin kestää 4 tuntia, mutta se kestikin 12 tuntia ja sinä aikana kolme lääkäriä rakensivat minulle uuden kitalaen jalasta ja kädestä otettujen varaosien turvin. Lisäksi kaulaltani vasemmalta puolelta poistettiin imusolmukkeet kaiken varalta. Teho-osastolla olin puolitoista vuorokautta nukutettuna ja sen jälkeen alkoi kivulias toipuminen sitten osastolla. Aluksi olin monenlaisten letkujen ja johtojen varassa, mutta niitä hiljalleen saatiin otettua pois ja lopulta 17. kesäkuuta sain vihdoin luvan päästä kotiin.

Kotona toipuminen on ollut paljon mukavampaa kuin sairaalaolosuhteissa, toki pienenä takapakkina kitalakeen tuli reikä siten että juomat menivät nenään. Reilun viikon ajan pystyin nauttimaan nesteet ainoastaan mehukeiton muodossa, tuolloin olivat ne kesän kuumimmat päivät, joten ei ollut helppoa saada nesteytystä ja varmaa oli, että minkään opin mukaan nestettä en tarpeeksi saanut, mutta niinpä vain siitäkin selvittiin. Tälläkin hetkellä reikä on olemassa, mutta ilmeisesti limakalvot tottuvat jotenkin siihen että siellä sitä nestettä on, koska tällä hetkellä pystyn kuitenkin juomaan ihan normaalia nestettä eikä se mitenkään erityisen kauhealta tunnu. Välillä vaan huomaa että nenä vuotaa epätavallisesti..

Sain mukavia uutisia leikkauksen jälkeen siitä että mitään merkkejä taudin leviämisestä ei ollut, näytteet olivat patologin tutkimuksissa puhtaat. Se helpotti kovasti mieltä, ja nyt jännitetään miten käy aiotun sädehoidon, alkaako ollenkaan. Tänään tai huomenna minun pitäisi siitä saada tieto. Asia on hyvin kaksipiippuinen, toisaalta sädehoidon haittavaikutukset ovat hankalia, toisaalta taas jos se varmistaa sen että syöpä saadaan varmasti pois.. Onneksi minun ei asiaa tarvitse päättää vaan sen tekevät ihmiset jotka oikeasti näistä asioista ymmärtävät.

Elän päivän kerrallaan ja lääkäreiden käsissä on koko tulevaisuuteni tällä hetkellä. Aikamoinen harppaus elämässä ihmiselle joka on tottunut hoitamaan omat asiansa ja suunnittelemaan elämää vähän eri tavalla eteenpäin. Kaikki kesän suunnitelmat menivät uusiksi, Metallican keikan olen jo unohtanut, en jaksa koko päivää millään festareilla kulkea. Onneksi on ystäviä, joiden avulla taas Johanna pääsee ihailemaansa bändiä katsomaan. Olavinlinnaan aion mennä Nightwishiä katsomaan vaikka pyörätuolilla, jos muuten ei onnistu. Toki jos sädehoidot ei ala niin sitten se onnistuu hyvin, sinnehän on paikkaliput.

Sitä ei usko miten huonoon fyysiseen kuntoon voi tuollaisella sairaalareissulla mennä. Olen sanonutkin että menin sinne täysin terveenä ja vammaisena tulin sieltä kotiin. Aluksi en saanut edes puettua ilman apua, tarvitsin hoitajaa joka käänteessä, en voinut kovin kauaa olla yksin kotona. En jaksanut kävellä kuin hätäisesti sisätiloissa, nyt sentään onnistuu kävely ulkonakin ja koko ajan pidemmälti. Pari viikkoa sitten KYSin reissun jälkeen kävimme Prismassa ja sen jälkeen makasinkin täysin voimattomana lopun päivää sohvalla. Joka päivä piti nukkua että jaksoi iltaan asti ja yöunet olivat myös pitkät. Nyt on onneksi jo helpompaa, toissapäivänä sairaalan lisäksi kävin jo kahdessa kaupassa ja en tarvinnut siihen päälle päiväunia, mutta voimille otti siitä huolimatta. Hommat on tehtävä vähän kerrassaan ja hiljaisella vauhdilla.

Tänään tuli Novitan uusi lehti ja ensimmäisen kerran aloin nyt haikailemaan tosissani sitä että vielä pystyisin itsekin jotain käsilläni tekemään. Leikkauksessa ottivat oikeasta ranteestani lihasta kitalakeen ja siirsivät siihen ihoa reidestäni, joten käsitöiden tekeminen ei ole ollut mitenkään itsestäänselvää tuon kipeän ranteen vuoksi. Nyt oikeastaan pystyn ensimmäisen kerran kunnolla edes kirjoittamaan molemmilla käsillä. Kateellisena olen katsellut kummitätini luomuksia kesän ajalta, hänellä on ollut intoa ja aikaa tehdä mitä hienoimpia käsitöitä. Itse vein jo käsityökassinikin olohuoneesta pois, arvelin etten sitä vähään aikaan tarvitse. Toivottavasti kuitenkin vielä tässä syksyn aikana pääsee taas puikkoja heiluttamaan.