Ohi on

Nyt on sitten sädehoito vihdoin ohi. Itse asiassa se loppui jo eilen, mutta en jaksanut vielä eilen käydä sitä täällä hehkuttamassa, sen verran kipeä olen. Toissapäivänä piti käydä lääkärin juttusilla puhumassa taas kivuista, jotka ovat taas lisääntyneet. Samalla puhuin siitä etten millään voi kuvitella käyväni sädehoidossa enää maanantaina. Lääkäri suhtautui pyyntööni hyvin ymmärtäväisesti ja ehdotti että hoito voisi loppua jo seuraavana päivänä eli keskiviikkona. Se kyllä tuntui jo siltä kuin olisi saanut lottovoiton ja lupasin seuraavana päivänä vielä jaksan tulla hoitoon. Sain samalla kipulääkkeeksi OxyNorm-kapseleita, jotka siis ovat morfiinia vastaava lääke. Kotona otin yhden kapselin ja tipahdin lähes samantien uneen, parin tunnin kuluttua heräsin, kivut olivat poissa, mutta valtava paha olo tuli tilalle ja oksensin sekä kärsin loppuillan pahoinvoinnista, en siis uskaltanut niitä enää käyttää.

Eilen sitten menin viimeistä kertaa sädetettäväksi ja pääsin taas lääkärin juttusille. Totesimme yhdessä että OxyNormia ei varmaan enempää kannata käyttää, joten ei auttaisi nyt muu kuin vielä Panacodia ja Ibumaxia lisäämällä yrittää pärjätä seuraavat kaksi viikkoa, jotka kuulemma ovat vielä erityisen hankalia. Tällä hetkellä sitten meneekin maksimiannokset ko. lääkkeistä ja hädin tuskin niillä pärjään, mutta yritän nyt pari viikkoa näin selvitä, sen jälkeen pitäisi olon ruveta helpottamaan. Ja ainakin tämä hoidon loppuminen on jo psyykkisesti niin iso asia, että tuntuu ettei kivut paljoa enää voin minua lannistaa, olen niin onnessani siitä ettei tarvitse joka päivä lähteä taksilla kaupunkiin.

Sain muuten vihdoin sen jäädykevuokanikin ja tein sitten hoidon loppumisen kunniaksi sen lakkaparfeen, josta jo aikaisemmin mainitsin. Tässä kuvaa valmiista tuotoksesta, kaikki sitä maistaneet kehuivat sitä kovasti, itse en pystynyt sitä maistamaan, joten en osaa sanoa. Tosin aineksista päätellen se ei ole kovin pahaa ole voinut olla. Kuvassa se ei ikävä kyllä edes näytä niin hyvältä kuin luonnossa..



Sitten tässä kuva myös omena-kauralesepaistoksesta, joita olen tehnyt jo parikin tässä tämän viikon aikana. Tämä paiston syödään vaniljakastikkeen kanssa lämpimänä.


Hirmu vimma leipoa ja laittaa ruokaa nyt kun ei itse pysty syömään, annahan olla sitten kun saa taas syödä niin se aika menee varmaan siihen syömiseen kun enää ei etenkään ruuanlaitto sitten kiinnosta. Tänään Jari laittaakin meille ruokaa, on tulossa perunamuussia ja paistettua kuhaa (toivon todella että pystyn ruoka-aikaan syömään).