keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Käsitöitä

Onpas taas onneksi muutama päivä mennyt eteenpäin suhteellisen nopeasti. Suu on ollut kipeä ja syömisen kanssa on temppuilua. Piti jo taas soittaa lääkärillekin, koska lääkkeet olivat loppumassa ja elämä tuntui taas epätoivoiselta tuon suun kirvelyn kanssa. Lääkärin ohjeesta/käskystä kävin sitten ostamassa vihdoin sitä puudutusainetta, jota pitäisi siis käyttää ennen syöntiä suun puuduttamiseen. Olen suhtautunut aineeseen kovin epäluuloisesti, enkä riemumielin tätäkään ollut aloittamassa, mutta kävin sen kuitenkin ostamassa. Sen seurauksena sitten suu onkin ollut parempana, olen pystynyt joka päivä syömään ja juomaan. Eli taitaa lääke olla tosi tehokasta kun auttaa jo kotona olemalla tuolla apteekin pussissa. On siis hintansa arvoista ainetta ihan selvästi. Viikko on nyt mennyt sädehoidon loppumisesta ja uskaltaisin väittää että olo juuri tänä aamuna voisi olla jopa parempaan päin menevä. Toivottavasti voin viikon päästä olla vielä varmempi asiasta.

Olen siis ehtinyt tehdä muutakin, ja koska perheellä kun tuli herkkukiintiö täyteen, olen selkeästi vähentänyt tuota leipomista ja siirtynyt enemmän tuonne käsitöiden pariin. Tässä parit huovutetut patalaput, joita oli taas pitkästä aikaa ihana virkata. Jospa näistä jäisi jo joku itsellenikin, viime talvenahan jäin konsanaan itse ilman patalappuja, sen verran annoin niitä joululahjoiksi. Nyt ajattelin heti ottaa käyttöön nuo turkoosit, joista tuli mun mielestä tosi raikkaan väriset. Lankana siis Novitan Huopanen ja ohje Novitalta.



Sitten tässä on pari jämälangoista tehtyä pannunalusta, jotka olin tehnyt jo valmiiksi viime keväänä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi suorittaa päättelyt, jotka muuten ovatkin aina mulle sitä inhottavinta käsitöiden tekemisessä (jos ei lukuun oteta pehmoeläinten osien yhdistämistä). Nämä ovat menossa lapsille, ovat siis "tilaustavaraa".







Tässä sitten on pipo, jonka tein jo itsekkäästi itselleni, siksi näyttää vähän suurelta mallina toimivan Johannan päässä. Pipon malli oli uusimmassa Suuri Käsityölehdessä ja pipon ihanuus on tuo niskan pidennys, suojaa muuten tosi hyvin niskan. Virkkasin sekä mustan että valkoisen kukan, mutta tuo musta näytti paremmalta, niinpä laitoin sen tuohon pipoon. Lankana käytin 7 Veljeksen raitalankaa, jolloin tuosta tuli tuollainen kukertavan oloinen. Inkan mielestä pipo on kauhea, mutta minä tykkäsin, se varmaan on pääasia.

Nyt sitten innostuin tiskiräteistä, kävin jo eilen netissä tutustumassa ko. aiheeseen ja ihailemassa erityisesti kummitätini tekemiä tiskirättejä. Aion itse kokeilla myös niiden tekemistä ja vielä enemmän tällaista ekohörhelöä kiinnostaa niiden käytettävyys, voivatko ne todella toimia käytössä?? Tähän ei auta muu kuin etsiä sopivaa lankaa ja tehdä testi.. Huovuttaminen ja tämä on nyt in meidän talossa tällä hetkellä. Ja se, että viime yönä sain idean että hävitän tietokoneen meidän makkarista tyttöjen huoneeseen, saan vihdoin mahtumaan meille yöpöydät ja yövalot, kerrankin sellainen siisti ja rauhallinen (??) makuuhuone. No saa sitä haaveita aina olla, vaikka jo tuota kirjoittaessani rupesi vähän epäilyttämään tuon hankkeen onnistuminen. (siis se siisti makuuhuone..)

Eilen kävin jo sopimassa työasioistakin, mulla saikku siis loppumassa 11.10. Sen jälkeen pidän viikon vielä edellisvuoden lomia ja palaan työpaikalle 19.10. Aivan ihanalta tuntuu että se on jo noinkin lähellä, olenhan ollut tässä sairastelemassa siinä vaiheessa jo lähes viisi kuukautta. Lomapäiviä jää vielä käytettäväksi kaikki tämän vuoden lomapäivät, toivottavasti voin sitten joulun aikaan ja keväällä niitä hyödyntää ja tällä tavoin keventää työtaakkaa..

3 kommenttia:

  1. Olipa kivan näköinen pipo,pitänee kokeilla
    käykö omaan päähän tuo malli.
    Tiskirätit toimii, olen tyytyväinen.

    VastaaPoista
  2. Minustakin pipo on oikein hyvän näköinen, mutta sehän on selvä, ettei 11-vuotiaat aina pidä samoista asioista kuin me vanhukset, nimim.kokemusta on.
    Ihana kuulla, että ehkä jo hivenen paremmalta tuntuu, toivotaan saman kehityksen jatkuvan hitaasti mutta varmasti :)
    T:Mari

    VastaaPoista
  3. Kati, voimia! Kyllä tulee vesi kielelle noita leipomuksiasi katsellessa. Toivon, että vointisi alkaa koheta ja kivut hellittää. Hengessä mukanasi. Asenteesi vaikean sairautesi keskellä on kunnioitettavaa, ja antaa ajattelemisen aihetta itsellenikin. Halaus.

    VastaaPoista