Tammikuu etenee

Tammikuu se vaan kääntyy hiljalleen kohti loppuaan. Päivä on pidentynyt jo huomattavasti, aamuisin näkee jo vähän päivän valkenemista kirkkaalla säällä kun menee töihin. Tuntuu todella että kevät sieltä vielä tulee. Sairaalassa on taas tullut käytyä oikein urakalla, välillä mietityttää missä välissä sitä edes töitä ehtii tekemäänkään kun on koko ajan aikoja sinne varattuna. Viime viikolla kävin sitten kontrollissa korvapolilla. Muutamaa päivää aikaisemmin olin aivan paniikissa suorastaan tulevasta keuhkokuvasta ja öisin näin outoja unia, joissa oli likaisia astioita sekä kuolleita sukulaisia. Perjantaina sitten kävin kuvissa ja lääkärissä, laittoi vielä poskiontelokuviin uudestaan. Lopulta sitten sain tietää että keuhkokuva oli puhdas, ei näkynyt onneksi mitään epämääräisiä pesäkkeitä keuhkoissani ainakaan tällä kertaa. Sen sijaan poskiontelokuvasta näkyi se mikä tuntuikin eli siellä oli ylimääräistä tavaraa. Joulun aikaanhan taas vasen korvani meni lukkoon ja sen jälkeen olenkin ollut taas puolikuuloinen. Nyt lääkäri sitten päätyi siihen että laitetaan putki vasempaan korvaan. Ongelma on vain se, että edellisen kerran kun korvaa puudutettiin, olin lopulta osastolla valtavan pahoinvoinnin ja huimauksen vuoksi. Lääkäri sanoikin suoraan että hieman pelottaa tehdä sellaista toimenpidettä minulle ja kysyi olisinko valmis siihen että toimenpide tehtäisiin nukutuksessa. Ja sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin, sen verran on muistissa vielä tuo edellinen kerta. Samalla nukutuksella sitten putsaavat nuo poskiontelot, ei tarvitse sitäkään kärsiä hereillä ollessa. Toimenpide on jo tulevana maanantaina, soittivat heti seuraavana arkipäivänä käynnistä.

Tällä viikolla sitten olen jo käynyt hammaslääkärillä kontrollissa tuon purentakiskon kanssa. Mitään muutosta ei purentakiskon pitäminen ole vielä tuonut posken kipuiluun, mutta lääkäri siellä oli sitä mieltä että sen pitäisi vielä auttaa. Joten kiskon pitämistä jatketaan edelleen ja odotetaan että poski alkaisi paranemaan. Tosin hammaslääkäri sanoi, että leikkauksesta jääneet arvet voivat pitkäänkin aiheuttaa kipua poskeen.

Ensi viikolla siis korvaan laitetaan putki, Jari irvaili jo minulle että minusta tulee sitten virallisesti meidän perheen putkiaivo.. Saa nähdä alkaako ajattelu muotoutumaan jatkossa sen mukaan. Mikäli putkitus ei auta, sitten kuulemma myöhemmin voidaan laserilla polttaa tärykalvoon reikä.. Ei kuulosta mukavalta, mutta ei tämä puolikuuloisuuskaan sitä ole.

Käsitöitä olen ihme kyllä edelleen jaksanut tehdä. Ompelin jopa lasten luistimille kangaskassit, muovipussit ovat meilkein olleet kertakäyttötavaraa, sen verran rajusti niitä on kuljetettu. Inkalle tein pussin meidän vanhasta sinisen kukertavasta verhokankaasta ja Johannan luistinkassi on ihan uutta hämähäkinseittikangasta. Tajusin juuri että en olekaan niistä ottanut kuvia. Neulomispuolella olen tehnyt lähinnä sukkia, mutta tilaustyönä tein veljen vaimolle pitkät sukat ja pipon. Molemmat tehty 7 Veljestä -langasta ja pipo samalla ohjeella tehty kuin omani aikaisemmin, ohje Suuri Käsityölehdessä. Tässä kuva näistä tekeleistä.

Sitten sain aivan ihanan lahjan ystävältä, joka tekee paljon kaikkea käsillään ja jolla on myös mielikuvitusta kaiken tekemiseen. Usein hänelle soitankin jos tarvitsen jotain ideaa johonkin. Silloin joskus syksyllä kun meille vaihdettiin ulko-ovi, oven vieressä olleet lasit vaihdettiin samalla. Vanha lasi oli rumanväristä keltaista lasia, jonka sitten vein ystävälleni, joka aikoi sitä lasinsulatuksessa kokeilla ja tässä onkin sitten lopputulosta. Eli tuo keltainen on sitä meidän vanhaa ovilasia ja sininen kuulemma viinipullosta. Olis muuten tosi kiinnostavaa tuo lasinsulatuskin, jos vain aika kaikkeen riittäisi.. Vielä näin mielenkiintoisena lisäyksenä se, että ovesta jäi myös kirkasta lasia, jota taas Jari on hyödyntänyt tekemällä siitä taskulamppuun uuden lasin rikkoutuneen tilalle. Kaikkea voi näköjään hyödyntää jos vain mielikuvitusta riittää.


Tähän täytyy vielä lisätä aivan upea kirpparilöydös, joka tehtiin jo joululoman aikana, mutta josta sain otettua kuvan vasta myöhemmin. Inkalle löysimme aivan ihanan villakangastakin, joka on juuri sopivakin. Ainoa ongelma meidän perheessä tuollaiselle takille onkin Leevi ja lähinnä Leevin karvat, jotka mukavasti tuollaiseen materiaaliin kiinnittyvät. Takki on ehdottomasti muistettava laittaa naulakkoon, toisin kuin muut takit, jotka usein löytyvät eteisen lattialta jostain syystä.. Ainakin toistaiseksi takki on löytynyt naulakosta.