Reissukuvia

Viikonloppuna kävimme hakemassa lapset pois Savonlinnasta. Olipa meillä vähän liiankin hiljainen viikko kotona kun kukaan ei ollut narisemassa eikä vaatimassa mitään. Toisaalta lapsista jo tuossa iässä on myös paljon seuraakin, joten ei se pelkkää natinaa ole. Shoppailut vain jäivät vähiin, ei tuo kunto kestä juoksemista paikasta toiseen entiseen malliin. Sen sijaan kävimme ihanalla sisävesiristeilyllä ja keli suosi meitä, aurinko paistoi kauniisti ja tuultakaan ei ollut. Samalla oli Savonlinnassa purjehduskilpailut, tässä kuva yhdestä purjeveneestä. Luimme seuraavan päivän lehdestä, että liian tyyni sää oli haitannnut purjehduskilpailuja. Reittiä oli jouduttu muuttamaan, koska purjeet eivät saaneet tuulta.


Olen aivan rakastunut kesäiseen Savonlinnaan, se on varmasti yksi kauneimmista paikoista Suomessa kesällä, tässä siitä todistusaineistoa, jotka on kuvattu siis tuon risteilyn aikana.







Illasta kävimme sitten bongailemassa linnalla, tässä ensin pakollinen linnan kuva.

Oopperaan menikin kauniina kesäiltana paljon porukkaa, mm. Martti ja Eeva Ahtisaari, jotka aivan tavallisesti kävelivät jonossa muiden ihmisten seassa linnaan. Meni sinne muutama muukin julkisuuden henkilö, jotka isäntäväkemme bongasivat, mutta itse en tällä hetkellä edes muista keitä nämä olivat, ilmeisesti eivät siis tehneet suurempaa vaikutusta minuun. Toista on sitten 15. elokuuta kun Inkan kanssa toivottavasti astelemme illasta linnaan katsomaan Nightwishiä, silloin voi kulkea huomattavasti kiinnostavampia ihmisiä linnan edustalla. Tässä kuva siitä kun menimme linnalle.


Tosiaan ostoksia tuli tehtyä vähänlaisesti ja kirpputorit jäivät tällä kertaa kokonaan käymättä. Mansikoita ostin lapsille ja muutaman sain maistettua itsekin. Itselleni hennoin nyt sitten tuliaisena ostaa vihdoin Ukonhaudan, on Kotiteollisuus todella vielä voimissaan, sen voi kuulla tällä uusimmalla levyllä, jonka suosikeiksi näin parin kuuntelun jälkeen ovat tulleet Mahtisanat ja Lemminkäisen laulu. Levyn kuuntelua tosin haittaa suuresti se, että muu perhe ei ole ollenkaan yhtä innostunut sitä kuuntelemaan. Tylsiä ihmisiä siis asuu meillä...


Ostinhan lisäksi vihdoin tälle läppärille hiiren. Olen pärjännyt tähän saakka tällä koneessa olevalla levyllä, vai miksikä sitä sitten kutsutaankaan, mutta nyt mulla on hieno langaton pienikokoinen hiirulainen. Käytössä uusi hiiri on kyllä sata kertaa parempi kuin tämä koneen oma, etenkin Mahjongia pelatessa. Ja ostinhan sitten myös monitoimilaitteen, jolla voin jatkossa kopioida kaikkia papereita, joita viime aikoina on tuolta sairaalan puolelta tullut ihan kiitettävästi.

Kotimatkan teimme sitten vähän eri reittiä kuin aikaisemmin, tulimme Varkauteen Oravin kautta ja lapset pääsivät elämänsä ensimmäisen kerran lossin kyytiin. Ei ollut lossimatka kovin pitkä, mutta mukava oli sellainenkin tällä reissulla kokea. Tässä kuvaa lossin kyydistä.


Tämä viikko taitaa mennä sadetta pidellessä, ainakin säätiedotuksen mukaan. Huomenna olis tarkoitus käydä kaupungissa ja katsomassa vihdoin kummityttöäkin. En ole sielläkään käynyt leikkauksen jälkeen ollenkaan, kerran ovat meillä käyneet tässä välissä. Puhelimessa olen kuulumisia tosin kysellyt, mutta ei nyt kummitädin voimat ole sen pidemmälle tällä hetkellä riittäneet. Tänään olen suunnitellut leipovani omenapiirakkaa, mikäli saan jonkun orjakseni vatkainta käyttämään. Muuten leipominen varmaan onnistuu ihan hyvin, mutta vatkain ei pysy tarpeeksi kädessä. Johanna on kyllä ollut ahkera kotiin tultuaan, eilenkin ajoi nurmikon ja illasta vielä ajeli isänsä hiukset, koska ajokonetta en voi kädessäni pitää. Hyvin onnistui sekin, vaikka ensimmäistä kertaa sitä kokeili. Ei siis mennyt lapsen aika pelkästään pelaamiseen kotona, vaikka sitä vähän etukäteen pelkäsin.