Nightwish ja Olavinlinna

Tänään tuli myyntiin liput Nightwishin keikalle Olavinlinnaan. Heti aamusta olin monen tuhannen muun ihmisen kanssa hyvissä ajoin roikkumassa koneella. Kone jumitti ihan kiitettävästi ja usko meinasi loppua monta kertaa, mutta lopulta sain kuin sainkin varattua ja tulostettua liput itselleni ja Inkalle konserttiin. Kiitos tästä kuuluu myös mummolle, joka on puhelinyhdistyksen asiakas ja sillä tavalla mahdollisti lippujen saamisen. En pysy nahoissani siitä ilosta että pääsen tuollaiselle luksuskeikalle elokuussa. Ei tarvinnutkaan vapun aikaan mennä linnaan yksin lauleskelemaan, vaikka niin uhosin jo tekeväni mikäli en lippuja saa. Nyt saisi kyllä jo vähän rauhoittua tämä lippujen ostelu, ei kohta enää palkka riitä mihinkään muuhun kuin näihin kulttuuririentoihin..

Johannan ratsastusura ei onneksi loppunut vielä putoamiseen, tänään piti jo päästä harjoittelemaan ensi maanantain kisoja varten. Onneksi tosiaan putoamisesta pääsi ihan säikähdyksellä ja ei henkisiäkään traumoja tällä kertaa tullut. Edellisen kerran pudottuaan meinasi ratsastaminen jäädä, taisi tulla puolen vuoden ero hevosista, mutta silloin menikin silmä mustaksi ja arpi poskessa on edelleen olemassa, vaikka tapahtumasta on jo muutama vuosi.

Huomenna mennään taas kaupunkiin, tällä kertaa on ostettava autoon osia, viimeinen ajopäivä minun autolla on 11.5 ja iskarit sekä pakoputki ovat sanoneet yhteistyösopimuksen irti. Toivottavasti ne sitten riittäisivätkin tällä kertaa, aina tuntuu auton kanssa olevan ongelmia. Sitten pitäisi vielä saada kesärenkaatkin alle, nastat ropisee sen verran tuolla kuivalla asfaltilla että pahaa tekee. Inka uhosi ottavansa huomenna itselleen korvikset. Edellinen yritys oli viime kesänä, jolloin korvikset toki uskalsi ottaa, mutta sitten korvanlehdet olivatkin kipeät ja mätivät, jolloin korvikset piti ottaa pois ja enää ei Inka antanut niitä laittaa takaisin. Nyt on uusi into päällä ja kova vakuuttelu siitä että tällä kertaa puhdistamista saa harrastaa enemmän ja että tällä kertaa kipua kestetään aiempaa enemmän.

Hartiaseutu edelleen jumissa, voi vain haaveilla käsitöiden tekemisestä. Tosin valoisat ja lämpimät illat eivät houkuta juurikaan sisällä istuskelemaan, joten ei varmaan tulisi joka tapauksessa niin paljoa puikkoja heiluteltua. Mutta kyllä se tästä Buranan ja Mobilatin voimalla taas iloksi muuttuu. Ja tietenkin nuo liput aina sen verran ilostuttavat ettei pieniä kipuja tule ajteltua.